Ajattelinpa tässä huvittaa itseäni tekemällä listan raskaana olemisen hyvistä ja huonoista puolista, oman kokemukseni perusteella tietenkin...


Hyvät puolet:

1. Ei tarvitse kantaa oikeastaan mitään
2. Saa hyvällä omallatunnolla röhnöttää sohvalla monta tuntia putkeen, jos huvittaa
3. Mies ei hermostu, vaikka en olisikaan jaksanut siivota
4. Ei tarvitse tuskailla dieettien kanssa, sillä vatsa kasvaa kuitenkin
5. Huonon tuulen ja kiukuttelupuuskat voi hyvin laittaa raskaushormonien piikkiin
6. Kadulla ihmiset hymyilevät mulle aina
7. Kaikki haluavat hemmotella mua

Huonot puolet:

1. Ei saa syödä joitakin herkkuja, esim. ranskalaisia juustoja ja sushia. Tai tiramisua
2. Ei saa juoda alkoholia. Tää ei ollut aluksi lainkaan vaikeaa, mutta nyt tekee aina välillä mieli lasillista hyvää punaviiniä. Ja tietenkin sinihomejuuston kera
3. Ei voi nukkua selällään
4. Sormia särkee
5. Ei voi kävellä nopeasti liitoskipujen takia
6. Joutuu synnyttämään

Hei, mähän listasin enemmän hyviä, kuin huonoja puolia!


17.11.2009, Edit: Mööh, keksin vielä yhden huonon puolen: raskausarvet! Niitä on nimittäin yhtäkkiä ilmestynyt ympäri mahaa, vaikka kuinka olen yrittänyt rasvailla... :''(

Huomentapäivää!


Mulla on täällä hyvin levätty yö takana. Onnistuin nukkumaan melkein 11 tuntia viime yönä (jos ei vessareissuja lasketa mukaan)! Taitaa keho valmistautua tulevaan koitokseen. Luulen kyllä, että uneen vaikutti myös se, että täällä on tänään melko pimeä päivä. Sataa vettä, ja on taas erittäin syksyistä. Vaan ei tuo haittaa. Musta on hauskaa kuunnella kun autot ajaa tän meidän talomme ohi, kun niiden renkaat suhisee vesilammikoissa. 


Tällä hetkellä ainoa vaiva on minimaalinen päänsärky. Ajattelin ensin napsaista Panadolin, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin kun muistin, että tänäänhän pitää hakea rokotus sitä sikainfluenssaa vastaan. Säästän Panadolit illaksi, jos tulee kipeä olo siitä rokotteesta. Täällä muuten annetaan tuo rokote kahdessa osassa, toisin kuin Suomessa, vaikka ilmeisesti sama rokote on kyseessä. En sitten tiedä, että miksi Suomessa on päädytty antamaan vain yksi rokote, ja sama toisinpäin. Ben ei saa rokotetta vielä, vaan vasta vauvan synnyttyä. Toivon, että sekään ei tuota influenssaa kuitenkaan saisi, vaikka julkisilla ramppaakin joka päivä. Täytyy pitää sormet ristissä, ja toivoa parasta. Me ei nyt pariin viikkoon mennä Benin vanhemmille lainkaan kylään, sillä Benin äiti on eräässä koulussa terveydenhoitajana, ja siellä koulussa tuo influenssa paraikaa jyllää. En viitsi mennä tietentahtoen hankkimaan itselleni tuota tautia, varsinkaan kun mun keuhkokapasiteetti ei tällä hetkellä ole mikään mainioin. Syvään hengittäminen koskee rintaan. Ja Benin mukaan mä hengitän myös öisin ihan eri tavalla kuin ennen. Kovin pintapuolista ja nopeaa on mun hengitys kuulemma, verrattuna normaaliin. Tää on mielestäni kyllä jännä juttu, sillä vauvan pitäisi olla jo ihan tuonne lantioon jo laskeutunut, ja täten alempana. Mutta ehkä sieltä on vaan sitten järeähkö vauva tulossa. Kätilöiden mukaan näin onkin, on kuulemma "hyvän kokoinen". Tämä kuulostaa mun mielestä aina siltä, että sieltä on vähintään 9-kiloinen lapsi tulossa. :D No ei, painoarvio viikolle 40 oli siis vielä alle 4 kiloa! Älkää hätääntykö!


Meidän viikonloppu meni taas varsin letkeissä meiningeissä. Ei saatu oikeastaan mitään järkevää aikaan, vaikka suunnitelmia oli enemmänkin. Pitäisi ripustaa olohuoneeseen rullaverhot. Makuuhuonekin pitäisi järkkäillä uuteen uskoon, sillä siellä mä tulen viettämään ainakin sen ekan viikon vauvan tulon jälkeen. Ja eihän tuota hävityksen kauhistusta kehtaa kenellekään vieraalle näyttää! Ben lähtee tänään kuulemma aikaisemmin kotiin, jos vaan voi, ja auttaa mua tuon makuuhuoneen kanssa. No mutta, jokatapauksessa, tässä meidän viikonloppumme saldo: lauantaina morjenstin Sinter Klaasia, kun sen paraati meni suoraan tästä meidän asuntomme edestä. Eli istuin vauvan huoneen ikkunassa ja otin valokuvia. Lisään niitä kuvia tänne jahka kerkiän. Myöhemmin käytiin läheisellä ostoskadulla ihmettelemässä, ja törmäsimme ystäväpariskuntaan, joiden kanssa menimme erään toisen ystäväpariskunnan luokse kahville. Sen jälkeen käytiin vielä pikaisilla ostoksilla, ja minä löysin vihdoinkin vauvalle pienen ulkoilupuvun! Huraa! Sunnuntaina käytiin Ikeassa ostamassa glögiä ja rieskaa. Namskis! Ja mä ostin itselleni jakkaran suihkuun, että saisin jalkani sheivailtua, seisaaltaan kun ei meinaa taipua enää tarpeeksi alas. :D Iltapäivällä käytiin vielä yhden mun koulukaverin ja sen miehen kanssa limuilla keskustassa. Ja siinäpä se sitten olikin. Ensi viikonloppuna täytyy ryhdistäytyä! 

No niin, hommailinpa eilen jotain uutta. Rakensin nimittäin aikani kuluksi itselleni uuden ruokablogin, jotta tästä blogista ei tulisi niin kamalan suttuinen ja sekava. Eli jos kokkailut kiinnostaa, menkäähän kurkkimaan osoitteeseen http://whatscookinginthehague.blogspot.com/! Poistan samalla nuo ruokamerkinnät tästä blogista...

Niin ne päivät vaan vähenee, enää 23 päivää jäljellä laskettuun aikaan!

Meillä on nyt ihan oikeasti melkein kaikki valmiina. On jopa peitto ja lakanat hankittuna. Ainoa ehdottoman tärkeä hankinta on vauvan ulkoilupuku, se siis uupuu vielä. Nuo meidän jo omistamat ulkoilupuvut ovat nimittäin armottomasti liian suuria vastasyntyneelle talvivauvalle, ja siksipä ajattelinkin mennä joko tänään tai huomenna sellaista vielä etsimään.

Mun vointi on edelleenkin ihan hyvä. Vauva vaan painaa kovasti virtsarakkoa, kun on jo kätilön mukaan kiinnittynyt lähtöasemiinsa. Ja todentotta, kyllä sen tuntee. Kuriositeettina mainittakoon, että kävin esimerkiksi viime yönä 6 kertaa pissalla! Järkyttävää! Samoin lonkkia on alkanut öisin koloittaa, ja hyvää nukkuma-asentoa ei tunnu löytyvän. Ja olen ilmeisesti saanut kehitettyä itselleni rannekanavaoireyhtymän näiden viimeisten viikkojen ilostuttamiseksi. Eli sormia särkee kovasti, etenkin öisin. Mutta vaikka nämä vaivat tässä listattuna saattavatkin vaikuttaa rasittavilta, mitä en kielläkään, ovat nämä vielä aikamoisen pieniä vaivoja. Täytyy vaan kiittää onneansa, että olen näinkin vähin vaivoin tähän saakka päässyt.

Hollannissa säät ovat muuttuneet - jos eivät talvisiksi, niin sitten ainakin entistäkin sateisimmiksi. Vaikka toisaalta Hollannin talvet yleensä ovatkin sateisia. Tuuli tekee ilmasta kylmän tuntuisen, vaikka pakkasen puolelle ei usein oikeasti päästäkään. Viime talvi oli kyllä poikkeuksellinen: kanavat jäätyivät kunnolla, ja näin ensimmäistä kertaa täällä ihmisiä luistelemassa muualla kuin tekojäillä. Saa nähdä minkälainen talvi me tänävuonna saadaan! Toisaalta toivon leudonpaa talvea, vauvan takia. Tästäpä tulikin muuten mieleeni, että vauvan huoneesta puuttuu sittenkin jotain erittäin tärkeää: lämpöpatteri! Vanha patteri vuosi jotain ruosteista nestettä, ja joku kävi sen sitten ottamassa pois. Kuuden viikon jälkeen olisi uuden patterin pitänyt jo saapua meille, mutta ei sitä ole kyllä näkynyt. Ja olen ihan varma, että kyllä tästä tapahtumasta nyt jo yli kuusi viikkoa on! Hui. Pitää laittaa Ben soittamaan vuokraisännälle. Eihän me vauvaa voida kylmässä huoneessa nukuttaa, saatika sen vaatteita ja vaippoja siellä vaihtaa! Eli paniikki iski sittenkin... Pitäkäähän peukkua, jotta saadaan lämpöpatteri vielä ajallaan vauvan huoneeseen!

Ei vaan, nyt täytyy lähteä suihkuun tästä, olen koko aamun istua röhnöttänyt tässä sohvalla vaan...

Syksyisin terveisin,

Sanna