Olen näköjään maailman huonoin päivittämään blogiani. Silti huomaan feedistäni, että blogiani on käyty lukemassa. Anteeksipyyntöni teille, rakkaat satunnaiset lukijani!
Meidän elämä kulkee mallillaan. 4-vuotias B-mies on aloittanut koulunkäynnin, ja tykkää siitä kovasti. Suomalaisena minun on edelleen omituista sisäistää ajatusta pienestä pojastani koululaisena. Toisaalta, täällä nuo ensimmäiset kaksi luokkaa ovat oikeastaan vielä leikkikoulua vastaavat, ja esim. aakkosia ei ensimmäisenä vuonna oikeastaan opetella. Pari viikkoa sitten Benjin koulun teemana oli "posti", ja lapset olivat vuorotellen saaneet olla luokan postinkantajia. Benjistä se oli tosi hauskaa. Viime viikolla teemaksi vaihtui "linnut", ja kouluun piti viedä omat kiikarit. Jännää, kuulemma. Noin kerran kuussa lapset käyvät opettansa kanssa kirjastossa, ja he myös saattavat käydä ulkona kävelyllä.
Emmalla on edelleen refluksi, ja tuohon sanaan voisi tiivistää meidän perheemme viimeiset 7 kuukautta. Itkua, nielemistä, hikottelua, unettomia öitä... Lääkityksellä vaiva pysyy joten kuten kurissa, mutta välillä huomaa, että Emman on todella vaikea olla. Tekee pahaa katsoa, kun pieneen sattuu. Tällä hetkellä Emma saa lääkityksenä kahdesti päivässä omeprazol-juomaa, se vie tosiaan onneksi hapoilta pahimman terän pois.
Onneksi refluksi ei ole kuitenkaan vaikuttanut Emman kehitykseen. Neiti oppi 4,5-kuisena ryömimään, ja kuukausi siitä eteenpäin hän jo lähti konttaamaan. Tammikuussa olimme Suomessa lomalla, ja sinä aikana hän oppi seisomaan tukea vasten, ja nyt tukea vasten myös kävellään hieman. Hui, kuinka aika rientääkään!
Minä itse olen Emman kanssa vielä kotona, armonaikaa on syyskuun loppuun saakka, jolloin toivon löytäväni työpaikan. Omat fiilikset tulevista töistä ovat vähän sekavat. Toisaalta olisi ihana saada alkaa tehdä työtä, ja päästä takaisin aikuisten maailmaan. Toisaalta taas lapset ovat vielä niin pieniä, että heidän kanssaan haluaisi pysyä kotona vielä pitkään...
Erään suomalais-hollantilais-ranskalaisen perheen elämää Alankomaissa. Yksi fyysikko-isä, yksi hatarapäinen ei-enää-kauaa-opiskelija-äiti, yksi juuri koulutaipaleensa aloittanut, yksi kesällä syntynyt, ja yksi musta kissa. Siinähän sitä jo onkin.
maanantai 17. helmikuuta 2014
maanantai 18. marraskuuta 2013
Emma-Elise
Reipas vuosi sitten, lokakuussa, pissin tikkuun ja siihen ilmestyi ne maagiset kaksi punaista viivaa. Oltiin Benin kanssa juuri lähdössä ihmettelemään siskonsa vastasyntynyttä tytärtä, ja heti autoon istuessa kerroin uutiset. Tulevan isin kasvoille levisi epäuskoinen hymy, ja siitä alkoi Emma-Elisen odotus.
Raskausaika meni hyvin, tosin käytiin tiheissä kontrolleissa vauvan pään pienen ympärysmitan vuoksi. Se toi odotukseen tietenkin vähän lisäjännitystä, mutta lopulta saatiin onneksi kuulla, että kaikki oli hyvin. Kirjoitin odotusaikana graduani, ja touhuilin Benjaminin kanssa, joten laakereillani en saanut levättyä ihan hirveästi. Liityin kuitenkin Facebookissa erääseen odottajien ryhmään, ja sain sieltä paljon vertaistukea, mikä oli hienoa. Kävin suomalaisen kätilön luona, oli hienoa saada jutella odotuksesta omalla äidinkielellään. Gradun sain palautettua noin kuukausi ennen Emman syntymää, joten sen aikaa sain toki levättyä aika paljon.
Emma ilmoitti aikeistaan syntyä 28.6. illalla, kun olin juuri asettautunut illalla sohvalle katsomaan elokuvaa. Yhtäkkiä kuului 'poks', ja sitten juoksinkin kiireenkyytiä vessaan, kun vedet menivät kohinalla. Ben soitti paikalle kätilön, joka tuli tarkastamaan tilanteen. Sairaalaan piti lähteä ambulanssikyydillä, kun vauva ei ollut vielä laskeutunut synnytyskanavaan. Sairaalalle päästyämme tilanne oli rauhallinen, lapsivettä tuli koko ajan edelleen, ja kipeähköjä supistuksia myös, mutta ei avaavia. Sain nukuttua pari tuntia.
Aamulla yhdeksältä todettiin, että supistukset eivät olleet avanneet paikkoja paljoakaan (1 cm), ja potkua haettiin prostaglandiinigeelistä. Se ei auttanut paljoakaan. Välillä supisteli, ja niiden aikana vauvan sykkeet laskivat 140 tienoilta noin yhdeksäänkymmeneen.
Neljältä iltapäivällä laitettiin vihdoin oksitosiinitippa supistuksia vahvistamaan. Puoli kuuden aikaan vauvan pää oli laskeutunut, ja sain vihdoin kävellä vähän, ja käydä suihkussa. Sen jälkeen alkoi aikamoinen supistusmyrsky, ja kivut alkoivat olla niin sietämättömät, että sain luvan epiduraaliin. Sen jälkeen tuli supistuksia, mutta ne tuntuivat vain lievinä. Kymmenen maissa illalla alkoi supistuksiinkin tulla taas potkua. Vauvan sykkeet laskivat supistusten aikana todella alas, ja viimein tulikin kiire ponnistella vauva ulos. Gynekologi sanoi, että nyt vauvan pitää tulla, tai muuten lähdetään sektioon. Puskin hädissäni ilman supistuksia, ja supistusten kanssa. Ponnistusvaihetta kesti kaikkinensa vain muutaman minuutin, ja sitten vauva syntyikin. Nimi kirjoitettiin heti tietoihin: Emma-Elise Yvette.
Ensimmäisen puolen vuorokauden ajan Emma oli ihan kuin normaali vastasyntynyt, sitten alkoi crp nousta. Lastenlääkärit päättivät, että meidän pitää jäämään sairaalaan antibioottitippaan. Bilirubiiniarvotkin olivat vähän kohollaan, sen verran että lapsen iho kellersi. Sairaalassa oltiin viikko, ja sitten lähdettiin toiveikkaina kotiin.
Kotona meni hyvin viikon ajan, kunnes yhtäkkiä torstaina Emmasta tuli todella itkuinen ja väsynyt. Mä sanoin miehelle, että nyt ei oo kaikki hyvin, soitetaan päivystykseen. Mies oli aluksi sitä mieltä, että mä liioittelen, mutta lopulta soitti. Keskiyöllä oltiin ensiavussa, josta meidät melkein passitettiin takaisin kotiin, "lapsi on vain nuhainen", kun lämpöäkään ei ollut. Sitten paikalle kutsuttiin kuitenkin varmuuden vuoksi lastenlääkäri, joka hetken Emman itkua kuunneltuaan päätti ottaa meidät kuitenkin osastolle tutkimuksiin. Emmasta otettiin ensin keuhkoröntgen, jossa ei näkynyt mitään. Menimme sen jälkeen alakerrasta lastenosastolle viidenteen kerrokseen, ja siinä ajassa Emmalle oli nousi korkea kuume. Nyt lastenlääkäri huolestui todenteolla, ja otettiin selkäydinnäyte (hirveää!!), ja verikokeita. Emma laitettiin heti antibioottitippaan. Pari päivää oltiin ihan kokonaan eristyksissä, sain käydä vain vessassa infektioriskin vuoksi. Viimein maanantaina saimme tulokset: Emmalla oli streptokokki B. Sitten Emma sai täsmäantibiootit, ja paraneminen alkoi. Olimme yhteensä sairaalassa vielä kymmenen päivää, eli käytännössä heinäkuun loppuun.
Emma sai streptokokin mitä todennäköisimmin minulta synnytyksessä. Oikeastaan kaikki synnytyksessä viittasi suurentuneeseen riskiin vauvan sairastumiseen: lapsivesien meno yli vuorokausi ennen vauvan syntymää, vauvan päähän laitetut saturaatio- ja sykemittarit (bakteeri pääsee niitä pitkin helpommin verenkiertoon). Minulta otettiin synnytyksen aikana bakteeriviljely, mutta jostain syystä en saanut synnytyksen aikana antibioottia, vaikka jälkikäteen asian tarkistettuamme näytteessä oli ollut erittäin suuri määrä streptokokkeja. Tästä olen hieman katkera, mutta emme sitten jaksaneet enää jälkeenpäin tehdä valitusta. Pääasia oli se, että Emma oli viimein kunnossa.
Nyt käymme vielä välillä lastenlääkärin luona näytillä, mutta kaikki on onneksi refluksia ja mahdollista maitoallergiaa lukuunottamatta oikein hienosti.
Tähän loppuun laitan vielä muutaman kuvan Emman ekoista viikoista.
Emma ilmoitti aikeistaan syntyä 28.6. illalla, kun olin juuri asettautunut illalla sohvalle katsomaan elokuvaa. Yhtäkkiä kuului 'poks', ja sitten juoksinkin kiireenkyytiä vessaan, kun vedet menivät kohinalla. Ben soitti paikalle kätilön, joka tuli tarkastamaan tilanteen. Sairaalaan piti lähteä ambulanssikyydillä, kun vauva ei ollut vielä laskeutunut synnytyskanavaan. Sairaalalle päästyämme tilanne oli rauhallinen, lapsivettä tuli koko ajan edelleen, ja kipeähköjä supistuksia myös, mutta ei avaavia. Sain nukuttua pari tuntia.
Aamulla yhdeksältä todettiin, että supistukset eivät olleet avanneet paikkoja paljoakaan (1 cm), ja potkua haettiin prostaglandiinigeelistä. Se ei auttanut paljoakaan. Välillä supisteli, ja niiden aikana vauvan sykkeet laskivat 140 tienoilta noin yhdeksäänkymmeneen.
Neljältä iltapäivällä laitettiin vihdoin oksitosiinitippa supistuksia vahvistamaan. Puoli kuuden aikaan vauvan pää oli laskeutunut, ja sain vihdoin kävellä vähän, ja käydä suihkussa. Sen jälkeen alkoi aikamoinen supistusmyrsky, ja kivut alkoivat olla niin sietämättömät, että sain luvan epiduraaliin. Sen jälkeen tuli supistuksia, mutta ne tuntuivat vain lievinä. Kymmenen maissa illalla alkoi supistuksiinkin tulla taas potkua. Vauvan sykkeet laskivat supistusten aikana todella alas, ja viimein tulikin kiire ponnistella vauva ulos. Gynekologi sanoi, että nyt vauvan pitää tulla, tai muuten lähdetään sektioon. Puskin hädissäni ilman supistuksia, ja supistusten kanssa. Ponnistusvaihetta kesti kaikkinensa vain muutaman minuutin, ja sitten vauva syntyikin. Nimi kirjoitettiin heti tietoihin: Emma-Elise Yvette.
Ensimmäisen puolen vuorokauden ajan Emma oli ihan kuin normaali vastasyntynyt, sitten alkoi crp nousta. Lastenlääkärit päättivät, että meidän pitää jäämään sairaalaan antibioottitippaan. Bilirubiiniarvotkin olivat vähän kohollaan, sen verran että lapsen iho kellersi. Sairaalassa oltiin viikko, ja sitten lähdettiin toiveikkaina kotiin.
Kotona meni hyvin viikon ajan, kunnes yhtäkkiä torstaina Emmasta tuli todella itkuinen ja väsynyt. Mä sanoin miehelle, että nyt ei oo kaikki hyvin, soitetaan päivystykseen. Mies oli aluksi sitä mieltä, että mä liioittelen, mutta lopulta soitti. Keskiyöllä oltiin ensiavussa, josta meidät melkein passitettiin takaisin kotiin, "lapsi on vain nuhainen", kun lämpöäkään ei ollut. Sitten paikalle kutsuttiin kuitenkin varmuuden vuoksi lastenlääkäri, joka hetken Emman itkua kuunneltuaan päätti ottaa meidät kuitenkin osastolle tutkimuksiin. Emmasta otettiin ensin keuhkoröntgen, jossa ei näkynyt mitään. Menimme sen jälkeen alakerrasta lastenosastolle viidenteen kerrokseen, ja siinä ajassa Emmalle oli nousi korkea kuume. Nyt lastenlääkäri huolestui todenteolla, ja otettiin selkäydinnäyte (hirveää!!), ja verikokeita. Emma laitettiin heti antibioottitippaan. Pari päivää oltiin ihan kokonaan eristyksissä, sain käydä vain vessassa infektioriskin vuoksi. Viimein maanantaina saimme tulokset: Emmalla oli streptokokki B. Sitten Emma sai täsmäantibiootit, ja paraneminen alkoi. Olimme yhteensä sairaalassa vielä kymmenen päivää, eli käytännössä heinäkuun loppuun.
Emma sai streptokokin mitä todennäköisimmin minulta synnytyksessä. Oikeastaan kaikki synnytyksessä viittasi suurentuneeseen riskiin vauvan sairastumiseen: lapsivesien meno yli vuorokausi ennen vauvan syntymää, vauvan päähän laitetut saturaatio- ja sykemittarit (bakteeri pääsee niitä pitkin helpommin verenkiertoon). Minulta otettiin synnytyksen aikana bakteeriviljely, mutta jostain syystä en saanut synnytyksen aikana antibioottia, vaikka jälkikäteen asian tarkistettuamme näytteessä oli ollut erittäin suuri määrä streptokokkeja. Tästä olen hieman katkera, mutta emme sitten jaksaneet enää jälkeenpäin tehdä valitusta. Pääasia oli se, että Emma oli viimein kunnossa.
Nyt käymme vielä välillä lastenlääkärin luona näytillä, mutta kaikki on onneksi refluksia ja mahdollista maitoallergiaa lukuunottamatta oikein hienosti.
Tähän loppuun laitan vielä muutaman kuvan Emman ekoista viikoista.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Uusi alku
Mä olen nyt pitkään pyöritellyt ajatusta blogimaailmaan palaamisesta. Tässä vuoden 2011 ja tämän päivän välillä on tapahtunut niin paljon, että mulla ei kertakaikkiaan ole ollut aikaa tai energiaa kirjoittaa tänne mitään. Nyt on elämäntilanne taas ihan erilainen, ja päätin, että blogille on taas aikaa. Viimeisen sysäyksen sain luettua nettituttuni positiivisen blogipostauksen, munkin tekee mieli taas kirjoittaa! :)
Mitenköhän kiteyttäisin reilut kaksi vuotta silleen suht lyhyeen tekstinpätkään? No, kokeillaanpa. Vuonna 2011 aloitin virallisesti maisterinopintoni, ja sitä tutkintoa väänsinkin veren, hien ja kyyneleiden saattamana tähän kesään saakka. Väitöstilaisuus oli viimein lokakuun alussa, ja nyt joulukuussa musta tulee MSc Public Administration. Mitähän muuta? Olen tehnyt paljon vapaaehtoishommia, sekä Baby Be Goodille, että esimerkiksi Alankomaat-Suomi Yhdistykselle. Baby Be Good-hommista on tulossa astetta virallisempia nyt, kun alan tekemään heille viikottain töitä. Olen innostunut virkkaamisesta ja aloittanut laulamaan suomalaisessa naiskuorossa. Sokerina pohjalla: meille syntyi ihana pieni tyttövauva kesäkuussa. Mulla on ollut kuulkaa monta rautaa tulessa.
No niin, aika helpostihan tuon tekstinpätkän rustaaminen sujui. Kyllä mä tän vielä handlaan! Nähdään siis pian!
-Sanna
Mitenköhän kiteyttäisin reilut kaksi vuotta silleen suht lyhyeen tekstinpätkään? No, kokeillaanpa. Vuonna 2011 aloitin virallisesti maisterinopintoni, ja sitä tutkintoa väänsinkin veren, hien ja kyyneleiden saattamana tähän kesään saakka. Väitöstilaisuus oli viimein lokakuun alussa, ja nyt joulukuussa musta tulee MSc Public Administration. Mitähän muuta? Olen tehnyt paljon vapaaehtoishommia, sekä Baby Be Goodille, että esimerkiksi Alankomaat-Suomi Yhdistykselle. Baby Be Good-hommista on tulossa astetta virallisempia nyt, kun alan tekemään heille viikottain töitä. Olen innostunut virkkaamisesta ja aloittanut laulamaan suomalaisessa naiskuorossa. Sokerina pohjalla: meille syntyi ihana pieni tyttövauva kesäkuussa. Mulla on ollut kuulkaa monta rautaa tulessa.
No niin, aika helpostihan tuon tekstinpätkän rustaaminen sujui. Kyllä mä tän vielä handlaan! Nähdään siis pian!
-Sanna
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Kirjastossa käynti ja Baby Be Good-tapaaminen
Yllätyspäivitys! Päätinkin kirjoittaa tänne heti tänään uudestaan, tuli ikävä blogia. :)
Tänään kävin Benjin kanssa kaupungilla pyörähtämässä. Mulla oli sovittu tapaaminen kirjastolla, ja siinähän oli sitten hyvä syy käydä tutkimassa Haagin kaupunginkirjaston lastenosastoa. Se oli ihan positiivinen kokemus: kirjoja on paljon, ja istumapaikkoja riittävästi. Pienimmille oli myös leikkipaikka, ja vaipanvaihtokin olisi tarpeen vaatiessa onnistunut, sillä vessassa oli hoitoalusta. Hauska yllätys oli myös se, että lapselle voi hankkia ilmaiseksi kirjastokortin. Alle kaksivuotiaalle voi lainata lapsen kortilla kaksi kirjaa kerrallaan. Liittyessä kirjasto ja Haagin kunta lahjoittavat lapselle vielä hienon punaisen salkun ja kaksi kirjaa. Ei hullumpaa! Huomenna mennään Benjin kanssa siis takaisin kirjastolle, jotta Benji saa oman kirjastokorttinsa. Hollantia taitavat voivat klikkailla BoekStartin omalle sivulle lukemaan aiheesta lisää.
Tuo aiemmin mainuttu tapaaminenkin oli mielenkiintoinen. Olen nyt jonkin aikaa tehnyt vapaaehtoisena pikkuhommia Baby Be Good-nimiselle järjestölle. Baby Be Good haluaa luoda Hollannin äideille samantapaisen äitiyspakkauksen kuin mitä Suomessa jaetaan, mutta tässä pakkauksessa painotus on vielä enemmän kestävän kehityksen tuotteissa kuin KELAn pakkauksessa. Hollannissahan ei siis jaeta äitiyspakkauksia, ellei vakuutusyhtiöiden jakamia kotisynnytyspaketteja lasketa mukaan. Lisäksi erilaiset kaupalliset järjestöt ovat kehitelleet omia "vauvapakkauksia", joissa on esimerkiksi joku tuttinäyte, lehtiä, ja kaikenmaailman kuponkeja. Mutta Baby Be Goodin konsepti poikkeaa näistä kaupallisista paketeista paljonkin. Tuotteet, jotka pakettiin pääsevät, ovat paitsi kauniita, myös turvallisia, kestäviä ja reiluja. Minä olen innoissani saadessani olla mukana Baby Be Goodin toiminnassa! Aikomuksenani on alkaa kirjoittamaan Baby Be Goodille englanninkielistä blogia, aiheena erilaiset vauvoihin ja taaperoihin liittyvät aiheet. Kirjoittelen tästä aiheesta varmasti vielä lisää myöhemmin.
Ah, Benji nukahti viimeinkin... Äidille kuppi kahvia!
Tänään kävin Benjin kanssa kaupungilla pyörähtämässä. Mulla oli sovittu tapaaminen kirjastolla, ja siinähän oli sitten hyvä syy käydä tutkimassa Haagin kaupunginkirjaston lastenosastoa. Se oli ihan positiivinen kokemus: kirjoja on paljon, ja istumapaikkoja riittävästi. Pienimmille oli myös leikkipaikka, ja vaipanvaihtokin olisi tarpeen vaatiessa onnistunut, sillä vessassa oli hoitoalusta. Hauska yllätys oli myös se, että lapselle voi hankkia ilmaiseksi kirjastokortin. Alle kaksivuotiaalle voi lainata lapsen kortilla kaksi kirjaa kerrallaan. Liittyessä kirjasto ja Haagin kunta lahjoittavat lapselle vielä hienon punaisen salkun ja kaksi kirjaa. Ei hullumpaa! Huomenna mennään Benjin kanssa siis takaisin kirjastolle, jotta Benji saa oman kirjastokorttinsa. Hollantia taitavat voivat klikkailla BoekStartin omalle sivulle lukemaan aiheesta lisää.
Tuo aiemmin mainuttu tapaaminenkin oli mielenkiintoinen. Olen nyt jonkin aikaa tehnyt vapaaehtoisena pikkuhommia Baby Be Good-nimiselle järjestölle. Baby Be Good haluaa luoda Hollannin äideille samantapaisen äitiyspakkauksen kuin mitä Suomessa jaetaan, mutta tässä pakkauksessa painotus on vielä enemmän kestävän kehityksen tuotteissa kuin KELAn pakkauksessa. Hollannissahan ei siis jaeta äitiyspakkauksia, ellei vakuutusyhtiöiden jakamia kotisynnytyspaketteja lasketa mukaan. Lisäksi erilaiset kaupalliset järjestöt ovat kehitelleet omia "vauvapakkauksia", joissa on esimerkiksi joku tuttinäyte, lehtiä, ja kaikenmaailman kuponkeja. Mutta Baby Be Goodin konsepti poikkeaa näistä kaupallisista paketeista paljonkin. Tuotteet, jotka pakettiin pääsevät, ovat paitsi kauniita, myös turvallisia, kestäviä ja reiluja. Minä olen innoissani saadessani olla mukana Baby Be Goodin toiminnassa! Aikomuksenani on alkaa kirjoittamaan Baby Be Goodille englanninkielistä blogia, aiheena erilaiset vauvoihin ja taaperoihin liittyvät aiheet. Kirjoittelen tästä aiheesta varmasti vielä lisää myöhemmin.
Ah, Benji nukahti viimeinkin... Äidille kuppi kahvia!
tiistai 3. toukokuuta 2011
Oi ihana toukokuu!
Oikein hävettää, etten ole käynyt kirjoittamassa tänne mitään. Kelpaako selitykseksi opiskelukiireet? No, sillä nyt kuitenkin yritän selitellä. :) Kiirettä on tosiaan pitänyt, toinen jakso on jo puolessa välissä. Viime viikolla pidin yhden esitelmän (aiheena Euroopan Unionin neuvosto) mun European Governance-kurssilla, ja kolmen viikon päästä pidän esitelmän rauhanrakentamisesta Kosovossa Peacebuilding-kurssilla. Lisäksi kaksi esseetä ja yksi koe luvassa kuun lopussa. Mutta sitten alkaakin kesäloma! (No, gradua pitäisi myöskin alkaa miettimään kohtapuoliin). Mutta hyvin on kyllä opinnot sujuneet, paljon kivuttomammin kuin aluksi kuvittelin.
Benjaminista on kehittynyt erittäin jääräpäinen, mutta tietenkin ihana pieni poika. Heittäytyy vihaisena lattialle, jos ei saa tahtoaan läpi. Välillä on hankalaa olla nauramatta, kun toinen ihan tosissaan uhittelee. Sanavarasto kehittyy Benjillä nyt kohisten. Siitä olen erittäin iloinen, sillä se on tietenkin vähän huolettanut, kun puhutaan sekaisin eri kieliä. Uusia viimeisimpiä sanoja ovat
-porkkana
-rusina
-brood/leipä (molemmilla kielillä siis)
-kaas/juusto (samoin molemmilla kielillä)
Ääntäminen on vähän hankalaa vielä, mutta näitä sanoja nyt siis harjoitellaan ja hoetaan kovasti. Tänään Benji muuten sanoi: "Äiti, auto, mooi" (äiti, auto, hieno), kun osoitti autoa. :D No, tuo "lause" nyt on sattumoisin suurimmaksi osaksi hollanniksi, mutta kyllä mä jaksan uskoa siihen, että Benji pian oppi erottamaan suomen ja hollannin toisistaan. Ja normaalisti puhuu enemmän suomea kuin hollantia. Sinnikkäästi jatketaan Benin kanssa omilla äidinkielillämme puhumista.
No, siinäpä taisivat ne kaikista ajankohtaisimmat jutut olla tällä kertaa. Menenpä keittelemään itselleni vielä kupposen kahvia, kun Benji nukkuu päikkäreitä. Heihei!
Benjaminista on kehittynyt erittäin jääräpäinen, mutta tietenkin ihana pieni poika. Heittäytyy vihaisena lattialle, jos ei saa tahtoaan läpi. Välillä on hankalaa olla nauramatta, kun toinen ihan tosissaan uhittelee. Sanavarasto kehittyy Benjillä nyt kohisten. Siitä olen erittäin iloinen, sillä se on tietenkin vähän huolettanut, kun puhutaan sekaisin eri kieliä. Uusia viimeisimpiä sanoja ovat
-porkkana
-rusina
-brood/leipä (molemmilla kielillä siis)
-kaas/juusto (samoin molemmilla kielillä)
Ääntäminen on vähän hankalaa vielä, mutta näitä sanoja nyt siis harjoitellaan ja hoetaan kovasti. Tänään Benji muuten sanoi: "Äiti, auto, mooi" (äiti, auto, hieno), kun osoitti autoa. :D No, tuo "lause" nyt on sattumoisin suurimmaksi osaksi hollanniksi, mutta kyllä mä jaksan uskoa siihen, että Benji pian oppi erottamaan suomen ja hollannin toisistaan. Ja normaalisti puhuu enemmän suomea kuin hollantia. Sinnikkäästi jatketaan Benin kanssa omilla äidinkielillämme puhumista.
No, siinäpä taisivat ne kaikista ajankohtaisimmat jutut olla tällä kertaa. Menenpä keittelemään itselleni vielä kupposen kahvia, kun Benji nukkuu päikkäreitä. Heihei!
perjantai 14. tammikuuta 2011
Vuoden 2011 ensimmäinen päivitys
Ja pääsin jopa vielä tammikuun aikana tänne kirjoittamaan, annanpa pienet aplodit itselleni heti tässä alussa.
Hohhoi, paljon olisi kerrottavaa, mutta mistä aloittaisin?
No vaikka ihan ensiksi voisin hehkuttaa sitä, että meidän pieni poikamme ei olekaan enää mikään vauva, vaan jo yksivuotias iso poika. Syntymäpäivää juhlistettiin pienellä juhlalla, Benjaminin ystävät kutsuttiin tietenkin mukaan. Päivänsankari itse väsähti jo ennen vieraiden tuloa, ja nukkui ensin päiväunet. Sen jälkeen olikin hyvä herätä vastaanottamaan paketteja ja onnentoivotuksia. Juhlissa tarjoiltiin (äidin tekemää) täytekakkua, jota Benjikin sai toki maistaa suuren palasen. Alkuun Benji vain napsi nätisti kakun päältä koristeiden virkaa toimittaneita hedelmäpaloja, mutta hetken päästä se sokerinen ja kermavaahdolla kuorrutettu herkkukin maistui. ;)
Benjin syntymäpäivien jälkeen minä sitten keskityin tenttiin valmistautumiseen, ja tentin jälkeen lensimme sinivalkoisin siivin Suomeen joulua viettämään. Suomessa oltiin vain viikko, ja uuttavuotta me vietimmekin jo siis täällä Haagissa. Benji nukkui tuona yönä ehkä paremmin kuin koskaan: 13 tuntia suoraa kyytiä! Ei edes inahtanut, kun raketit alkoivat paukkua vuoden vaihtuessa. Suuri ihme! Toisaalta, Benji oli tuolloin juuri parantumassa keuhkoputkentulehduksesta, joten ehkä se suurin syy noihin mahtiuniin olikin vain väsymys. Oli miten oli, me Benin kanssa saatiin tämän johdosta herätä uuteen vuoteen jopa melko virkeinä.
Viime viikolla sain tuon joulukuisen tentin tulokset: läpi män, cum laude. :) Eli saan aloittaa ensi kuussa sitten vihdoin oikeasti ne maisterin opinnot. Huraa! Mutta sitä ennen me tullaankin vielä pikaiselle visiitille Suomeen Benjaminin kanssa. :) Ensi viikon keskiviikkona lennellään - tällä kertaa oranssein siivin - Suomeen. Visiteeraamme myös Benjaminin äijän ja mummun luona Oulussa, ja toivottavasti päästäisiin vielä minunkin mummoa tervehtimään Ylivieskaan.
Muuta kirjoitettavaa en tähän väliin nyt keksi. Aion loppuillan rapistella salmiakkiaskia ja katsella leffaa. :)
Hei vaan!
Sanna
Hohhoi, paljon olisi kerrottavaa, mutta mistä aloittaisin?
No vaikka ihan ensiksi voisin hehkuttaa sitä, että meidän pieni poikamme ei olekaan enää mikään vauva, vaan jo yksivuotias iso poika. Syntymäpäivää juhlistettiin pienellä juhlalla, Benjaminin ystävät kutsuttiin tietenkin mukaan. Päivänsankari itse väsähti jo ennen vieraiden tuloa, ja nukkui ensin päiväunet. Sen jälkeen olikin hyvä herätä vastaanottamaan paketteja ja onnentoivotuksia. Juhlissa tarjoiltiin (äidin tekemää) täytekakkua, jota Benjikin sai toki maistaa suuren palasen. Alkuun Benji vain napsi nätisti kakun päältä koristeiden virkaa toimittaneita hedelmäpaloja, mutta hetken päästä se sokerinen ja kermavaahdolla kuorrutettu herkkukin maistui. ;)
Benjin syntymäpäivien jälkeen minä sitten keskityin tenttiin valmistautumiseen, ja tentin jälkeen lensimme sinivalkoisin siivin Suomeen joulua viettämään. Suomessa oltiin vain viikko, ja uuttavuotta me vietimmekin jo siis täällä Haagissa. Benji nukkui tuona yönä ehkä paremmin kuin koskaan: 13 tuntia suoraa kyytiä! Ei edes inahtanut, kun raketit alkoivat paukkua vuoden vaihtuessa. Suuri ihme! Toisaalta, Benji oli tuolloin juuri parantumassa keuhkoputkentulehduksesta, joten ehkä se suurin syy noihin mahtiuniin olikin vain väsymys. Oli miten oli, me Benin kanssa saatiin tämän johdosta herätä uuteen vuoteen jopa melko virkeinä.
Viime viikolla sain tuon joulukuisen tentin tulokset: läpi män, cum laude. :) Eli saan aloittaa ensi kuussa sitten vihdoin oikeasti ne maisterin opinnot. Huraa! Mutta sitä ennen me tullaankin vielä pikaiselle visiitille Suomeen Benjaminin kanssa. :) Ensi viikon keskiviikkona lennellään - tällä kertaa oranssein siivin - Suomeen. Visiteeraamme myös Benjaminin äijän ja mummun luona Oulussa, ja toivottavasti päästäisiin vielä minunkin mummoa tervehtimään Ylivieskaan.
Muuta kirjoitettavaa en tähän väliin nyt keksi. Aion loppuillan rapistella salmiakkiaskia ja katsella leffaa. :)
Hei vaan!
Sanna
lauantai 4. joulukuuta 2010
Buzzausta: Nestle Jogolino
Taas saatiin uutta buzzattavaa, tällä kertaa kokeilussa oli Nestlen uudet Jogolino-jugurtit. Aikaisemmin oltiinkin jo kokeiltu täällä Hollannissa Jogolinoja, tosin täällä on tällä hetkellä myynnissä vain niitä sokerisia versioita, makuna banaani. Niitä kuitenkin uskalsin tässä kuussa Benjillä maistattaa, ihan vaan vertailun vuoksi, vaikka niissä jonkun verran sokeria onkin. No, sokeriversio upposi poikaan kuin häkä, mutta toisaalta, jogurttien kanssa tuo Benji ei ole mitenkään valikoiva muutenkaan. Maustamatonkin jogurtti nimittäin maistuu myös... Mutta tämä uusi Jogolino ilman lisättyä sokeria oli mukava ja maistuva uutuus! Maustettu jogurtti, jota voi antaa ihan hyvällä omatunnolla! Kuulostaa hyvältä, eikö vain?
Paketissa tuli Jogolinon mansikka-banaani-versioita, vaikka kaupoissa on saatavana Jogolinoja myös pelkästään banaanin makuisena. Jogolinot on maustettu hedelmäsoseella, ja makeutta antavat sekä hedelmien että maidon omat sokerit. Yksi juttu, mistä tykkään näissä Jogolinoissa on se, että niitä ei tarvitse säilyttää jääkaapissa. Tämä on tosi oivallinen juttu, sillä tuollainen pieni purkki on tosi helppoa ottaa mukaan vaikka evääksi, kun se säilyy laukussakin hyvänä (sama juttu muuten noiden jo aikaisemmin buzzaamieni Fruttien kanssa!).
Makua Benjamin nyt ei valitettavasti osannut sen kummemmin kommentoida, mutta hyvin tuntui maistuvan. Yksi Jogolino-purkki hujahtaa napaan alta aikayksikön suorastaan (tähän sopisi taas se linnunpoika-vertaus). Omaan suuhun jogurtti maistui myös hyvältä, hiukan ehkä happamalta, mutta sopivan makealta. Maistui siis sekä lapselle, että äidille. :)
Lyhyestä virsi kaunis: Jogolinot sopivat ainakin Benjille nopeaksi hätävara-välipalaksi. Erityisesti niinä viikkoina, kun Benji käy paljon hoidossa, on hyvä, että kaapissa voi pitää säilyvämpiä jogurtteja pikku pakkauksissa ilman, että tarvitsee huolehtia siitä, että onkos tuote mennyt jo vanhaksi. Näin meillä siis käy aika usein litran jogurttipurkkien kanssa, valitettavasti... Siispä, jos näitä myytäisiin meilläpäin, ostaisin varmasti sokeroimattomia Jogolinoja itsekin kotiin. Siksipä vielä lopuksi harmittelen kovasti sitä, että Hollannista ei näitä sokeroimattomia Jogolinoja saa... Aionkin laittaa Nestlelle viestiä, että olisi hienoa saada tännekin vähän terveellisempiä lastenjogurtteja.
Suosittelen maistamaan/maistatuttamaan!
p.s. Buzzaamisesta voit käydä lukemassa lisää täältä.
p.p.s. Jos innostuit itsekin buzzaamisesta, käytätähän rekisteröitymiseen tätä linkkiä: https://www.buzzador.com/
Paketissa tuli Jogolinon mansikka-banaani-versioita, vaikka kaupoissa on saatavana Jogolinoja myös pelkästään banaanin makuisena. Jogolinot on maustettu hedelmäsoseella, ja makeutta antavat sekä hedelmien että maidon omat sokerit. Yksi juttu, mistä tykkään näissä Jogolinoissa on se, että niitä ei tarvitse säilyttää jääkaapissa. Tämä on tosi oivallinen juttu, sillä tuollainen pieni purkki on tosi helppoa ottaa mukaan vaikka evääksi, kun se säilyy laukussakin hyvänä (sama juttu muuten noiden jo aikaisemmin buzzaamieni Fruttien kanssa!).
Makua Benjamin nyt ei valitettavasti osannut sen kummemmin kommentoida, mutta hyvin tuntui maistuvan. Yksi Jogolino-purkki hujahtaa napaan alta aikayksikön suorastaan (tähän sopisi taas se linnunpoika-vertaus). Omaan suuhun jogurtti maistui myös hyvältä, hiukan ehkä happamalta, mutta sopivan makealta. Maistui siis sekä lapselle, että äidille. :)
Lyhyestä virsi kaunis: Jogolinot sopivat ainakin Benjille nopeaksi hätävara-välipalaksi. Erityisesti niinä viikkoina, kun Benji käy paljon hoidossa, on hyvä, että kaapissa voi pitää säilyvämpiä jogurtteja pikku pakkauksissa ilman, että tarvitsee huolehtia siitä, että onkos tuote mennyt jo vanhaksi. Näin meillä siis käy aika usein litran jogurttipurkkien kanssa, valitettavasti... Siispä, jos näitä myytäisiin meilläpäin, ostaisin varmasti sokeroimattomia Jogolinoja itsekin kotiin. Siksipä vielä lopuksi harmittelen kovasti sitä, että Hollannista ei näitä sokeroimattomia Jogolinoja saa... Aionkin laittaa Nestlelle viestiä, että olisi hienoa saada tännekin vähän terveellisempiä lastenjogurtteja.
Suosittelen maistamaan/maistatuttamaan!
p.s. Buzzaamisesta voit käydä lukemassa lisää täältä.
p.p.s. Jos innostuit itsekin buzzaamisesta, käytätähän rekisteröitymiseen tätä linkkiä: https://www.buzzador.com/
maanantai 29. marraskuuta 2010
Kuluttajatuotteet - turvallisuus, osa 2
Kävin tänään kosmetologilla, ja hairahduin hyväuskoisena ostamaan kasvojenhoitotuotteita jälleen kerran. Kävin siis Avedan hoitolassa Haagin keskustassa. Mukava paikka, ja hoito tuntui mahtavalta, mutta ovatko käytettävät tuotteet turvallisia onkin jo ihan eri juttu.
Avedasta jonkin verran taustatietoa:
Aveda on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva meikki- ja kosmetiikkafirma, perustettu vuonna 1978. Yhtiö sanoo erikoistuvansa luonnonkosmetiikkaan, ottaen huomioon sekä ihmiset että planeetan (Aveda, About Aveda, para 1). Aveda mainostaa käyttävänsä luonnollisia ainesosia kosmetiikassaan, ja eräs heidän iskulauseistaan on "what you put on your body should be as healthy and natural as what you'd put into it" (haparoiva suomennos: se mitä levität kehollesi tulisi olla yhtä terveellistä ja luonnollista kuin mitä syöt) (Aveda, Glossary).
Kuulostaa hyvältä. Missä siis mättää?
No, tässä esimerkki: ostin Avedan Outer Peace-sarjan vaahtopuhdistuksen ja puhdistuslappuja. Silkasta mielenkiinnosta naputtelin toisen putelin valmistusaineet Environmental Working Group:in Skin Deep-sivuston (http://www.cosmeticsdatabase.com/) hakuun, ja vaikka osa valmistusaineista ovatkin (oletettavasti) turvallisia, löysin myös pari pelottavaa mörköä.
Tässä Outer Peace-foaming cleanserin valmistusainelista:
-Water/Aqua/Eau - OK, hasardiluokitus 0
-Sodium Lauroyl Oat Amino Acids - OK, hasardiluokitus 0
-Betaine - vähäisiä haittavaikutuksia, hasardiluokitus 2 (saattaa olla ihmisille vaarallista suurina annoksina. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/36towyk)
-Disodium Cocoyl Glutamate - OK, hasardiluokitus 0
-Sodium Cocoyl Glutamate - OK, hasardiluokitus 0
-PEG-60 - haitallinen, hasardiluokitus 5 (yhdistetty syöpiin, vaarallinen lisääntymiselle/kehitykselle, vaarallinen elimistölle yms. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/37e3242)
-Almond Glycerides - OK, hasardiluokitus 0
-Calophyllum Inophyllum (Tamanu) Seed Oil - OK, hasardiluokitus 0
-Phyllanthus Emblica Fruit Extract - OK, hasardiluokitus 0
-Boswellia Serrata Extract - OK, hasardiluokitus 0
-Serenoa Serrulata (Saw Palmetto) Fruit Extract - OK, hasardiluokitus 0
-Caffeine - haitallinen, hasardiluokitus 4 (yhdistetty syöpiin; vaarallinen lisääntymiselle/kehitykselle; mahdollisia muita haittoja: neurotoksisuus, kertyminen kehoon, vaarallinen elimistölle, saattaa aiheuttaa biokemiallisia tai solutason muutoksia, saattaa aiheuttaa muutoksia hormonitasapainoon yms. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/2g5fv3b)
-Sodium Coco PG-Dimonium Chloride Phosphate - OK, hasardiluokitus 0
-Salicylic Acid - erittäin haitallinen, hasardiluokitus 7 (yhdistetty syöpiin; vaarallinen lisääntymiselle/kehitykselle; imeytyy helposti ihoon; mahdollisia muita haittoja: neurotoksisuus, kertyminen kehoon, vaarallinen elimistölle, saattaa aiheuttaa biokemiallisia tai solutason muutoksia, saattaa aiheuttaa muutoksia hormonitasapainoon yms. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/24d65f6)
-Fragrance (Parfum) - tästä on vaikea sanoa mitään
-Citral - haitallinen, hasardiluokitus 6 (yhdistetty syöpiin; vaarallinen lisääntymiselle/kehitykselle; voi aiheuttaa allergioita; on tunnetusti myrkyllinen ihmisen immuunijärjestelmälle; luokiteltu ärsyttäväksi ja eläinkokeiden perusteella aiheuttaa ihoärsytyksiä jo pieninä annoksina yms. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/27se2hd)
-Alcohol Denat. - haitallinen, hasardiluokitus 5 (yhdistetty syöpiin; vaarallinen lisääntymiselle/kehitykselle; tehostaa imeytymistä, yms. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/2788erh)
-Potassium Sorbate - vähäisiä haittavaikutuksia, hasardiluokitus 1 (yhdistetty syöpiin, ja keskisuurina tai suurina annoksina voi olla myös neurotoksinen ja aiheuttaa elimistössä. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/2fse2ou)
-Citric Acid - haitat vaihtelevat vähäisistä kohtalaisiin, riippuen käyttötarkoituksesta, hasardiluokitus 1-3 (eläinkokeissa havaittu aistinelinhaittoja jo pieninä annoksina ja ihoärsytyksiä kohtalaisina annoksina. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/2vtoalu)
-Sodium Gluconate - vähäisiä haittavaikutuksia, hasardiluokitus 1 (eläintutkimuksissa havaittu aistinelinhaittoja suurina annoksina, mutta pienten annosten vaarallisuudesta ei ole tietoa. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/36bfzwu)
-Phenoxyethanol - haitallinen, hasardiluokitus 4 (yhdistetty syöpiin; saattaa olla myrkyllinen iholle ja immuunijärjestelmälle; eläintutkimukset osoittavat aivoihin, hermostoon tai käyttäytymiseen liittyviä vaikutuksia kohtalaisina annoksina; luokiteltu ärsyttäväksi yms. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/2cgea8l)
Nämä aineet siis löytyvät sellaisen kosmetiikkavalmistajan, joka melkeinpä vannoo luonnonmukaisuuden ja turvallisuuden nimissä toimivansa sekä ihmisten, että planeetan hyväksi, pullonkyljestä. Huolestuttavaa kerrassaan. Alanpa tutkimaan kosmettikkaputeleista tästälähin muutakin kuin ne mahdolliset parabeenit...
Avedasta jonkin verran taustatietoa:
Aveda on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva meikki- ja kosmetiikkafirma, perustettu vuonna 1978. Yhtiö sanoo erikoistuvansa luonnonkosmetiikkaan, ottaen huomioon sekä ihmiset että planeetan (Aveda, About Aveda, para 1). Aveda mainostaa käyttävänsä luonnollisia ainesosia kosmetiikassaan, ja eräs heidän iskulauseistaan on "what you put on your body should be as healthy and natural as what you'd put into it" (haparoiva suomennos: se mitä levität kehollesi tulisi olla yhtä terveellistä ja luonnollista kuin mitä syöt) (Aveda, Glossary).
Kuulostaa hyvältä. Missä siis mättää?
No, tässä esimerkki: ostin Avedan Outer Peace-sarjan vaahtopuhdistuksen ja puhdistuslappuja. Silkasta mielenkiinnosta naputtelin toisen putelin valmistusaineet Environmental Working Group:in Skin Deep-sivuston (http://www.cosmeticsdatabase.com/) hakuun, ja vaikka osa valmistusaineista ovatkin (oletettavasti) turvallisia, löysin myös pari pelottavaa mörköä.
Tässä Outer Peace-foaming cleanserin valmistusainelista:
-Water/Aqua/Eau - OK, hasardiluokitus 0
-Sodium Lauroyl Oat Amino Acids - OK, hasardiluokitus 0
-Betaine - vähäisiä haittavaikutuksia, hasardiluokitus 2 (saattaa olla ihmisille vaarallista suurina annoksina. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/36towyk)
-Disodium Cocoyl Glutamate - OK, hasardiluokitus 0
-Sodium Cocoyl Glutamate - OK, hasardiluokitus 0
-PEG-60 - haitallinen, hasardiluokitus 5 (yhdistetty syöpiin, vaarallinen lisääntymiselle/kehitykselle, vaarallinen elimistölle yms. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/37e3242)
-Almond Glycerides - OK, hasardiluokitus 0
-Calophyllum Inophyllum (Tamanu) Seed Oil - OK, hasardiluokitus 0
-Phyllanthus Emblica Fruit Extract - OK, hasardiluokitus 0
-Boswellia Serrata Extract - OK, hasardiluokitus 0
-Serenoa Serrulata (Saw Palmetto) Fruit Extract - OK, hasardiluokitus 0
-Caffeine - haitallinen, hasardiluokitus 4 (yhdistetty syöpiin; vaarallinen lisääntymiselle/kehitykselle; mahdollisia muita haittoja: neurotoksisuus, kertyminen kehoon, vaarallinen elimistölle, saattaa aiheuttaa biokemiallisia tai solutason muutoksia, saattaa aiheuttaa muutoksia hormonitasapainoon yms. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/2g5fv3b)
-Sodium Coco PG-Dimonium Chloride Phosphate - OK, hasardiluokitus 0
-Salicylic Acid - erittäin haitallinen, hasardiluokitus 7 (yhdistetty syöpiin; vaarallinen lisääntymiselle/kehitykselle; imeytyy helposti ihoon; mahdollisia muita haittoja: neurotoksisuus, kertyminen kehoon, vaarallinen elimistölle, saattaa aiheuttaa biokemiallisia tai solutason muutoksia, saattaa aiheuttaa muutoksia hormonitasapainoon yms. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/24d65f6)
-Fragrance (Parfum) - tästä on vaikea sanoa mitään
-Citral - haitallinen, hasardiluokitus 6 (yhdistetty syöpiin; vaarallinen lisääntymiselle/kehitykselle; voi aiheuttaa allergioita; on tunnetusti myrkyllinen ihmisen immuunijärjestelmälle; luokiteltu ärsyttäväksi ja eläinkokeiden perusteella aiheuttaa ihoärsytyksiä jo pieninä annoksina yms. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/27se2hd)
-Alcohol Denat. - haitallinen, hasardiluokitus 5 (yhdistetty syöpiin; vaarallinen lisääntymiselle/kehitykselle; tehostaa imeytymistä, yms. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/2788erh)
-Potassium Sorbate - vähäisiä haittavaikutuksia, hasardiluokitus 1 (yhdistetty syöpiin, ja keskisuurina tai suurina annoksina voi olla myös neurotoksinen ja aiheuttaa elimistössä. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/2fse2ou)
-Citric Acid - haitat vaihtelevat vähäisistä kohtalaisiin, riippuen käyttötarkoituksesta, hasardiluokitus 1-3 (eläinkokeissa havaittu aistinelinhaittoja jo pieninä annoksina ja ihoärsytyksiä kohtalaisina annoksina. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/2vtoalu)
-Sodium Gluconate - vähäisiä haittavaikutuksia, hasardiluokitus 1 (eläintutkimuksissa havaittu aistinelinhaittoja suurina annoksina, mutta pienten annosten vaarallisuudesta ei ole tietoa. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/36bfzwu)
-Phenoxyethanol - haitallinen, hasardiluokitus 4 (yhdistetty syöpiin; saattaa olla myrkyllinen iholle ja immuunijärjestelmälle; eläintutkimukset osoittavat aivoihin, hermostoon tai käyttäytymiseen liittyviä vaikutuksia kohtalaisina annoksina; luokiteltu ärsyttäväksi yms. Katso lisää täältä: http://tinyurl.com/2cgea8l)
Nämä aineet siis löytyvät sellaisen kosmetiikkavalmistajan, joka melkeinpä vannoo luonnonmukaisuuden ja turvallisuuden nimissä toimivansa sekä ihmisten, että planeetan hyväksi, pullonkyljestä. Huolestuttavaa kerrassaan. Alanpa tutkimaan kosmettikkaputeleista tästälähin muutakin kuin ne mahdolliset parabeenit...
Lähteet: Aveda. About Aveda. Retreved from: http://www.aveda.com/aboutaveda/index.tmpl Aveda. Glossary. Retrieved from: http://www.aveda.com/templates/products/glossary.tmpl |
perjantai 19. marraskuuta 2010
Kuluttajatuotteet - turvallisuus
Edellisessä viestissä puhuin ihan vähän rahanmenosta, ja siitä tulikin mieleeni, että olen päättänyt olla tästälähin tarkempi siitä, että minkälaisia tuotteita meillä kotona käytetään. Enemmän luomua ja kestäviä tuotteita, vähemmän muovia, parabeeneja ja muita myrkkyjä!
Tähän heräämiseen oli syynä vanhan työnantajani (Women in Europe for a Common Future) järjestämä nanodebaatti, johon otin pienen lapsen äidin ja kuluttajan roolissa osaa. Minut oli siis kutsuttu sinne vanhempainpaneeliin. Tuohon debaattiin valmistautuessani googlettelin nanotuotteisiin liittyviä asioita, ja aikamoinen shokki oli se, että nanoteknologiaa (nanopartikkeleita) käytetään kuluttajatuotteissa jo nyt (mm. vauvojen tuteissa, tuttipulloissa, pururenkaissa, aurinkovoiteissa, vaippavoiteissa), vaikka mitään näyttöä niiden turvallisuudesta ei ole. Tässä linkki Tekniikka ja talous-sivustolla julkaistuun lyhyeen nanopartikkeleista kertovaan artikkeliin. Erityisen huolestuttavana pidän sitä, että esimerkiksi Ben, joka siis väitteli tohtoriksi nanoteknologian saralla, ei pitänyt olleenkaan hyvänä asiana sitä, että Benjaminin vaippavoiteessa on sinkkioksidia (nanopartikkeileitapa juurikin). Onneksi Benjillä ei ole juurikaan ollut vaippaihottumaa, ja en ole käyttänyt tuota lahjana saatua salvaa ollenkaan... Sinkkioksidia on muuten melkein kaikissa vauvan peppusalvoissa, myös luomutuotteissa! Mutta, missä muissa tuotteissa on jo käytetty nanoteknologiaa? Onko se turvallista? Sanoisin, että niin kauan, kun ei ole varmuutta, on parempi olla käyttämättä näitä tuotteita. Jokainen kuitenkin tehköön niinkuin itse parhaaksi näkee.
Toinen minua huolestuttava asia on se, että parabeenejä on vieläkin monissa kosmeettisissa tuotteissa. Parabeeneja käytetään kosmetiikassa säilytteinä (Jolanki, 2004). Jolankin (2004) mukaan "[n]iitä käytetään myös pesu- ja puhdistusaineissa sekä monissa muissa teknokemian valmisteissa" (para 3). Parabeeneissahan tuntuu olevan se hyvä puoli, että ne eivät yleensä allergisoi. Minun oletuksena on se, että tämä on yksi suuri syy siihen, minkä vuoksi niitä käytetään vauvantuotteissa. Mutta mutta... Parabeeneista on mm. sanottu, että ne saattavat häiritä hormonijärjestelmää (jäljittelevät estrogeeneja), ja niillä saattaa myös olla yhteys erilaisiin syöpiin, esimerkiksi rintasyöpiin. Edelleen, varmoja tuloksia ei ole, mutta meidän perheen Zwitsalit (erittäin suosittu vauvanhoitotuotemerkki Hollannissa) lentävät nyt kuitenkin roskikseen parabeenien takia. Samoin minun parabeenituotteeni (niitä on paljon!!) saavat kyytiä.
Tällä tekstillä nyt vain raapaisin pintaa, tiedän sen, mutta ehkä tarjosin kuitenkin ajattelemisen aihetta jollekulle?
ps. WECFn Nesting-sivustolta saa muuten lisää infoa mm. siitä, miten lastenhuoneesta saa turvallisemman: http://www.projectnesting.org/start.
Lähteet:
Tähän heräämiseen oli syynä vanhan työnantajani (Women in Europe for a Common Future) järjestämä nanodebaatti, johon otin pienen lapsen äidin ja kuluttajan roolissa osaa. Minut oli siis kutsuttu sinne vanhempainpaneeliin. Tuohon debaattiin valmistautuessani googlettelin nanotuotteisiin liittyviä asioita, ja aikamoinen shokki oli se, että nanoteknologiaa (nanopartikkeleita) käytetään kuluttajatuotteissa jo nyt (mm. vauvojen tuteissa, tuttipulloissa, pururenkaissa, aurinkovoiteissa, vaippavoiteissa), vaikka mitään näyttöä niiden turvallisuudesta ei ole. Tässä linkki Tekniikka ja talous-sivustolla julkaistuun lyhyeen nanopartikkeleista kertovaan artikkeliin. Erityisen huolestuttavana pidän sitä, että esimerkiksi Ben, joka siis väitteli tohtoriksi nanoteknologian saralla, ei pitänyt olleenkaan hyvänä asiana sitä, että Benjaminin vaippavoiteessa on sinkkioksidia (nanopartikkeileitapa juurikin). Onneksi Benjillä ei ole juurikaan ollut vaippaihottumaa, ja en ole käyttänyt tuota lahjana saatua salvaa ollenkaan... Sinkkioksidia on muuten melkein kaikissa vauvan peppusalvoissa, myös luomutuotteissa! Mutta, missä muissa tuotteissa on jo käytetty nanoteknologiaa? Onko se turvallista? Sanoisin, että niin kauan, kun ei ole varmuutta, on parempi olla käyttämättä näitä tuotteita. Jokainen kuitenkin tehköön niinkuin itse parhaaksi näkee.
Toinen minua huolestuttava asia on se, että parabeenejä on vieläkin monissa kosmeettisissa tuotteissa. Parabeeneja käytetään kosmetiikassa säilytteinä (Jolanki, 2004). Jolankin (2004) mukaan "[n]iitä käytetään myös pesu- ja puhdistusaineissa sekä monissa muissa teknokemian valmisteissa" (para 3). Parabeeneissahan tuntuu olevan se hyvä puoli, että ne eivät yleensä allergisoi. Minun oletuksena on se, että tämä on yksi suuri syy siihen, minkä vuoksi niitä käytetään vauvantuotteissa. Mutta mutta... Parabeeneista on mm. sanottu, että ne saattavat häiritä hormonijärjestelmää (jäljittelevät estrogeeneja), ja niillä saattaa myös olla yhteys erilaisiin syöpiin, esimerkiksi rintasyöpiin. Edelleen, varmoja tuloksia ei ole, mutta meidän perheen Zwitsalit (erittäin suosittu vauvanhoitotuotemerkki Hollannissa) lentävät nyt kuitenkin roskikseen parabeenien takia. Samoin minun parabeenituotteeni (niitä on paljon!!) saavat kyytiä.
Tällä tekstillä nyt vain raapaisin pintaa, tiedän sen, mutta ehkä tarjosin kuitenkin ajattelemisen aihetta jollekulle?
ps. WECFn Nesting-sivustolta saa muuten lisää infoa mm. siitä, miten lastenhuoneesta saa turvallisemman: http://www.projectnesting.org/start.
Lähteet:
Jolanki, R. (2004). Kosmetiikan säilytteet. Retrieved from https://www.kosmetiikka-allergia.fi/prime_12.aspx
Pitkästä aikaa päivittelyä
Täällä on palattu takaisin koulupenkille, ja vapaa-aikaa ei ole tosiaankaan ollut paljoa viime aikoina. Opiskelijana olo on kyllä mukavaa, aivot saavat sitä pitkään kaivattua stimulaatiota. Raskausaikana, ja Benjaminin syntymän jälkeenkin olisin todellakin voinut allekirjoittaa sen, että äo on laskenut jonkunkin verran. Mutta kyllä tuo aivokapasiteetti ainakin jossain määrin tuntuu olevan ihan kunnossa vieläkin. Sain ensimmäisestä yliopistotason oppiaineesta ('Public Organizations and Policy Theory') loppuarvosanaksi yhdeksikön! Tuo loppuarvosana koostuu kahdesta tentistä (aiheina organisaatioteoria ja 'policy theory' - mikä tuo sitten lieneekään suomeksi, molemmat 30%) ja yhdestä esseestä (aiheena katutason byrokratia, 40%) saaduista arvosanoista. Nyt on jäljellä yksi kurssi, 'Research in Public Administration' (huonosti kääntäen julkishallinnon tutkimus). Tässä kurssissa ei ole siis aiheena tuon julkishallinnon tutkimus, kuten minun huonosta suomennoksesta voisi päätellä, vaan meille opetetaan miten tehdä tutkimusta gradua varten, siis ihan statistiikkaa ja sen sellaista. Öh. Huomaan, että voisin lähteä harjoittelemaan suomen kielen kirjallista ilmaisutaitoa johonkin, eihän tuosta selostuksesta saa mitään selvää... No se siitä.
Niinä hetkinä, kun en ole istunut tietokoneen äärellä esseitä vääntämässä tai muuten vain opiskelemassa, on aika kulunut Benjaminin kanssa puuhastellessa. Meidän pieni poikamme se kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Toissapäivänä pikku hurjapää otti ensimmäiset kunnon askeleensa! Tosin ihan vaan pari askelta kerrallaan vaan, mutta siitähän se lähtee. Uskomatonta, että Benjamin on jo 11 kuukautta vanha! Ensi kuussa onkin sitten suurten juhlien kuukausi: ensin vietetään Sinterklaasia 5.12., sitten Benjaminin syntymäpäiviä 17.12., ja sitten vielä joulu ja uusi vuosi. Huhhei! Rahanmenoa ei voi estää? Tulemme muuten koko perheen voimin jouluksi Suomeen! Huraa huraa!
Niinä hetkinä, kun en ole istunut tietokoneen äärellä esseitä vääntämässä tai muuten vain opiskelemassa, on aika kulunut Benjaminin kanssa puuhastellessa. Meidän pieni poikamme se kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Toissapäivänä pikku hurjapää otti ensimmäiset kunnon askeleensa! Tosin ihan vaan pari askelta kerrallaan vaan, mutta siitähän se lähtee. Uskomatonta, että Benjamin on jo 11 kuukautta vanha! Ensi kuussa onkin sitten suurten juhlien kuukausi: ensin vietetään Sinterklaasia 5.12., sitten Benjaminin syntymäpäiviä 17.12., ja sitten vielä joulu ja uusi vuosi. Huhhei! Rahanmenoa ei voi estää? Tulemme muuten koko perheen voimin jouluksi Suomeen! Huraa huraa!
perjantai 24. syyskuuta 2010
Buzzausta: Pampers Active Fit-vaipat
No niin, tähän edellisen buzzauksen perään toinen samanmoinen, tällä kertaa aiheena Pampersin Active Fit-vaipat. Postissa tuli meille paketti, ja buzzattavaksi muutama paketti myöskin.
Ihan ensiksi perustietoa näistä vaipoista, eli kyseessä on Pampersin uudet kertäkäyttövaipat, firman itsensä mukaan Active Fit on "Pampersin kuivin vaippa". Nämä vaipat ovat 20% ohuempia kuin muut Pampersin vaipat, ja pitävät "lapsen ihon edelleen kuivana" uuden imuytimen ansiosta. Imukyvyn salaisuus Procter & Gamblen mukaan on "superabsorbentti", josta en valitettavasti löytänyt sen enempää tietoa, kuin spekulaatiota siitä, että kyseessä saattaa olla superabsorbentti nimeltä sodium polyacrylate (sodium polyakrylaatti). Joka tapauksessa lapsen pepun pitäisi siis pysyä vähemmällä toppauksella kuivempana. Vaipassa on myös uudenlainen pintamateriaali, joka on "pehmeä ja hengittävä". Vaipat on tarkoitettu aktiivisille lapsille, jotka eivät paljon paikoillaan viitsi istuskella (Benjaminhan sopii tähän kohderyhmään mitä mainoimmin!).
Meillä on tosiaan Pamperseja ollut tähänkin saakka käytössä, tosin Active Fit:eja en ole korkeamman hinnan takia ostanut, vaan me ollaan ostettu Baby-Dry-vaippoja. Ja onhan näissä vaipoissa eroja. Vaikka Baby-Dry:tkin ovat ohuita, ovat Active Fit:it selkeästi vielä ohuempia. Active Fit:it pysyvät lisäksi tosi hyvin Benjin päällä, eivätkä lähde rullaamaan kurttuun vyötärölle. Mutta se imukyky sitten... Jos rehellisiä ollaan, niin en ole erityisen hurmaantunut Active Fit:ien imukyvystä. Tai siis, kyllähän ne imee ihan kunnioitettavan määrän sitä pissaa, mutta suurta eroa en huomaa Active Fit:ien ja Baby-Dry:den välillä. Toinen seikka, mistä en pitänyt, oli sitten se, että Benjin pissa reagoi noissa Active Fit:eissä johon ainesosaan niin, että pissan haju muuttuu tosi voimakkaaksi. Siis haistan, milloin lapsi on pissannut! No toisaalta voitaisiin sanoa, että hyvähän se varmaan lapsen pepulle on, että vaippa vaihdetaan joka pissan jälkeen saman tien, mutta jotenkin en usko, että se on ollut tarkoitus... Tämän suhteen menee pisteet Baby-Dry:lle, jotka eivät mielestäni sen kummemin haiskahtele.
Toisaalta taas, tämä uusi ohuempi vaippa merkitsee sitä, että pakkauskoko on pienempi. Procter&Gamblen (Pampersien valmistaja) mukaan näiden vaippojen valmistukseen tarvitaan "vähemmän raaka-aineita" ja "tehokkaampia kuljetuksia". Siis periaatteessa voitaisiin sanoa, että jos kertakäyttövaippoja kerran käytetään, niin ohuempaan vaippaan vaihtaminen on eräänlainen ekoteko. Mutta, kuten tiedämme, on olemassa vieläkin ekologisempia kertakäyttövaippoja, joten valitettavasti Pampers jää tämän suhteen tappiolle. Mainittakoon kuitenkin, että "vuosien 2002 ja 2010 välillä Pampers on vähentänyt:
Ihan ensiksi perustietoa näistä vaipoista, eli kyseessä on Pampersin uudet kertäkäyttövaipat, firman itsensä mukaan Active Fit on "Pampersin kuivin vaippa". Nämä vaipat ovat 20% ohuempia kuin muut Pampersin vaipat, ja pitävät "lapsen ihon edelleen kuivana" uuden imuytimen ansiosta. Imukyvyn salaisuus Procter & Gamblen mukaan on "superabsorbentti", josta en valitettavasti löytänyt sen enempää tietoa, kuin spekulaatiota siitä, että kyseessä saattaa olla superabsorbentti nimeltä sodium polyacrylate (sodium polyakrylaatti). Joka tapauksessa lapsen pepun pitäisi siis pysyä vähemmällä toppauksella kuivempana. Vaipassa on myös uudenlainen pintamateriaali, joka on "pehmeä ja hengittävä". Vaipat on tarkoitettu aktiivisille lapsille, jotka eivät paljon paikoillaan viitsi istuskella (Benjaminhan sopii tähän kohderyhmään mitä mainoimmin!).
Meillä on tosiaan Pamperseja ollut tähänkin saakka käytössä, tosin Active Fit:eja en ole korkeamman hinnan takia ostanut, vaan me ollaan ostettu Baby-Dry-vaippoja. Ja onhan näissä vaipoissa eroja. Vaikka Baby-Dry:tkin ovat ohuita, ovat Active Fit:it selkeästi vielä ohuempia. Active Fit:it pysyvät lisäksi tosi hyvin Benjin päällä, eivätkä lähde rullaamaan kurttuun vyötärölle. Mutta se imukyky sitten... Jos rehellisiä ollaan, niin en ole erityisen hurmaantunut Active Fit:ien imukyvystä. Tai siis, kyllähän ne imee ihan kunnioitettavan määrän sitä pissaa, mutta suurta eroa en huomaa Active Fit:ien ja Baby-Dry:den välillä. Toinen seikka, mistä en pitänyt, oli sitten se, että Benjin pissa reagoi noissa Active Fit:eissä johon ainesosaan niin, että pissan haju muuttuu tosi voimakkaaksi. Siis haistan, milloin lapsi on pissannut! No toisaalta voitaisiin sanoa, että hyvähän se varmaan lapsen pepulle on, että vaippa vaihdetaan joka pissan jälkeen saman tien, mutta jotenkin en usko, että se on ollut tarkoitus... Tämän suhteen menee pisteet Baby-Dry:lle, jotka eivät mielestäni sen kummemin haiskahtele.
Toisaalta taas, tämä uusi ohuempi vaippa merkitsee sitä, että pakkauskoko on pienempi. Procter&Gamblen (Pampersien valmistaja) mukaan näiden vaippojen valmistukseen tarvitaan "vähemmän raaka-aineita" ja "tehokkaampia kuljetuksia". Siis periaatteessa voitaisiin sanoa, että jos kertakäyttövaippoja kerran käytetään, niin ohuempaan vaippaan vaihtaminen on eräänlainen ekoteko. Mutta, kuten tiedämme, on olemassa vieläkin ekologisempia kertakäyttövaippoja, joten valitettavasti Pampers jää tämän suhteen tappiolle. Mainittakoon kuitenkin, että "vuosien 2002 ja 2010 välillä Pampers on vähentänyt:
- energiankäyttöä 22%:illa
- vedenkäyttöä 49%:illa
- kuljetuksia 23%:illa
- jätteen määrää 12%:illa"
Hyvään suuntaan siis ollaan ainakin menossa, jos ei vielä ihan ekovaippoja ollakaan.
Vielä yksi asia: monesta lähteestä olen lukenut ja kuullut, että Active-Fit:it ovat aiheuttaneet monelle lapselle vaippaihottumaa. Benjin peppu pysyi Active Fit-testauksen aikana siloisena, ja vaippaihottumasta ei ollut jälkeäkään. Jos tämä on jollakulla syynä siihen, että ei Active Fit-vaippoja halua kokeilla, niin sanoisin, että unohtakaa juorut ja kokeilkaa itse!
Summa summarum, mielestäni Pampers Active Fit-vaipat ovat vaippoja siinä missä muutkin kertakäyttövaipat. Plussapuolina mainittakoon pehmeys ja joustavuus, sekä vaipan ohuus, ja siitä johtuen pienempi pakkauskoko. Miinuspuolina haluan mainita tuon imukyvyn, ja sen, että se pissa tuoksahtaa vaipasta melko voimakkana.
Mitäs mieltä te olette, joko olette testanneet? Suosittelisitteko? Miksi?
Lähteet: kaikki lainaukset Pampersin Buzzador Kampanjainfo-lehtisestä
p.p.s. Jos innostuit itsekin buzzaamisesta, käytätähän rekisteröitymiseen tätä linkkiä: https://www.buzzador.com/
p.p.s. Jos innostuit itsekin buzzaamisesta, käytätähän rekisteröitymiseen tätä linkkiä: https://www.buzzador.com/
tiistai 21. syyskuuta 2010
Buzzausta: Nestle Frutti Täysjyvä Banaani-Passion
Jokunen aika sitten innostuin ilmoittamaan itseni Buzzaajaksi kaverini Buzzauskokemusten innoittamana. Ajattelin, että tuskin minua hyväksytään Buzzaajaksi, kun en kirjoita paljon kosmetiikasta ym., mutta ilmeisesti vauvablogin pitäminen on hyvä tapa päästä Buzzaajaksi myöskin.
Tässä siis luvassa ihka eka blogi-Buzzaukseni, aiheena Nestlen täysjyvää sisältävä hedelmäsose Frutti Täysjyvä Banaani-Passion.
Buzzauspaketista löytyi monta Frutti-sosepurkkipakkausta, joita jaoin äitini välityksellä tutuillemme joilla on lapsia. (Benjamin olikin jo ennättänyt maistelemaan tuotetta jo ennen tuon paketin saapumista). Yhdessä Frutti-paketissa on 4 sosepurkkia mukana, joten yhdestä ostokerrasta jää useammalle päivälle välipalaa säilöön.
Ihan ensiksi tuotesisällöstä jotakin, eli makuna on tosiaan tuo Banaani-Passion. Mielestäni nimi on vähän hämäävä, sillä suurin osa soseesta on omenaa (80%), ja banaania on vain 5%. Passionhedelmää on mukana täysmehun muodossa 11%, ei siis hedelmälihaa. Mutta ehkä tuo nimi sitten viittaakin enemmän makuun, sillä kyllä se sose näin aikuisen suuhun ainakin sekä banaanilta että passionhedelmältä maistuu (tykkäsin itse mausta!).Itse ilahduin siitä, että tuotteeseen ei oltu lisätty sokeria, monissa lasten välipalasoseissa on lisättyä sokeria. Hammaslääkäri varoitteli sokerista Benjin ollessa pieni, joten olen ollut aika tarkkana sen kanssa.
Tässä vielä lista kaikista aineksista:
Omena (80%), passionhedelmätäysmehu (11%), banaani (5%), jauhot (imellytetty täysjyvävehnä, kaura, täysjyväohra, täysjyväruis, maissi, riisi) ja C-vitamiini Täysjyvää 4%.
Luulen kyllä, että tuo imeltäminen vaikuttaa tuotteen sokereihin, sillä 100g Nestle Frutti Banaani-Passionia sisältää 14g sokeria. Paljon vai ei, sen saa jokainen päättää itse. Omaan suuhun tuote ei maistunut liian makealta kuitenkaan. Lisää infoa ravintoarvoista löytyy Nestleen sivuilta.
Tuotteen ulkonäkö vastaa mun mielikuvaa teollisesta (pienille) lapsille tehdystä ruuasta. Sose on aika hienoa ja tasaista, ja siinä ei ole sattumia. Tässä mielessä se sopisi varmaan "sihtikurkkuvauvoillekin", vaikka sisältääkin viljaa. Minä toisaalta toivoisin vähän jonkinlaista rakeisuutta (ja jopa niitä sattumia!) tuohon koostumukseen, mutta se on varmasti makuasia.
Sitten ihan käyttökokemuksiin:
Lyhyesti: Benji tykkää. Tänäänkin oltiin poissa kotoa muutama tunti, ja tuo Frutti meni kivasti siinä välipalana. Vaikka olenkin sormiruokailufani, niin lusikkaruokailu sopii ainakin meille ihan hyvin silloin, kun ollaan jossain menossa - ainakin, jos en voi olla varma, että Benji pääsee syöttötuoliin istumaan ja syömään itse. Niissä tilanteissa tykkään mieluummin ottaa jonkun tuollaiseen sosepurkin tms. kuin hedelmänpalasia. Tulee vähemmän sotkua ja on matkalla nopeampaa. :) Suu aukes jätkällä kuin pienellä linnunpojalla, ja tuo yksi purkki ei kyllä kestänyt kauhean pitkään, ehkä 4 minuuttia. :D Eikä se sattumien puuttuminen tuntunut olevan mikään ongelma, kyllä Frutti maistui ilman niitäkin.
Voisin siis kuvitella ostavani tätä uudestaankin, juurikin tuollaisia menoja varten.
Jos haluat lukea tuotteesta lisää, käy Nestlen nettisivuilla!
p.s. Buzzaamisesta voit käydä lukemassa lisää täältä.
p.p.s. Jos innostuit itsekin buzzaamisesta, käytätähän rekisteröitymiseen tätä linkkiä: https://www.buzzador.com/
Tässä siis luvassa ihka eka blogi-Buzzaukseni, aiheena Nestlen täysjyvää sisältävä hedelmäsose Frutti Täysjyvä Banaani-Passion.
Buzzauspaketista löytyi monta Frutti-sosepurkkipakkausta, joita jaoin äitini välityksellä tutuillemme joilla on lapsia. (Benjamin olikin jo ennättänyt maistelemaan tuotetta jo ennen tuon paketin saapumista). Yhdessä Frutti-paketissa on 4 sosepurkkia mukana, joten yhdestä ostokerrasta jää useammalle päivälle välipalaa säilöön.
Ihan ensiksi tuotesisällöstä jotakin, eli makuna on tosiaan tuo Banaani-Passion. Mielestäni nimi on vähän hämäävä, sillä suurin osa soseesta on omenaa (80%), ja banaania on vain 5%. Passionhedelmää on mukana täysmehun muodossa 11%, ei siis hedelmälihaa. Mutta ehkä tuo nimi sitten viittaakin enemmän makuun, sillä kyllä se sose näin aikuisen suuhun ainakin sekä banaanilta että passionhedelmältä maistuu (tykkäsin itse mausta!).Itse ilahduin siitä, että tuotteeseen ei oltu lisätty sokeria, monissa lasten välipalasoseissa on lisättyä sokeria. Hammaslääkäri varoitteli sokerista Benjin ollessa pieni, joten olen ollut aika tarkkana sen kanssa.
Tässä vielä lista kaikista aineksista:
Omena (80%), passionhedelmätäysmehu (11%), banaani (5%), jauhot (imellytetty täysjyvävehnä, kaura, täysjyväohra, täysjyväruis, maissi, riisi) ja C-vitamiini Täysjyvää 4%.
Luulen kyllä, että tuo imeltäminen vaikuttaa tuotteen sokereihin, sillä 100g Nestle Frutti Banaani-Passionia sisältää 14g sokeria. Paljon vai ei, sen saa jokainen päättää itse. Omaan suuhun tuote ei maistunut liian makealta kuitenkaan. Lisää infoa ravintoarvoista löytyy Nestleen sivuilta.
Tuotteen ulkonäkö vastaa mun mielikuvaa teollisesta (pienille) lapsille tehdystä ruuasta. Sose on aika hienoa ja tasaista, ja siinä ei ole sattumia. Tässä mielessä se sopisi varmaan "sihtikurkkuvauvoillekin", vaikka sisältääkin viljaa. Minä toisaalta toivoisin vähän jonkinlaista rakeisuutta (ja jopa niitä sattumia!) tuohon koostumukseen, mutta se on varmasti makuasia.
Sitten ihan käyttökokemuksiin:
Lyhyesti: Benji tykkää. Tänäänkin oltiin poissa kotoa muutama tunti, ja tuo Frutti meni kivasti siinä välipalana. Vaikka olenkin sormiruokailufani, niin lusikkaruokailu sopii ainakin meille ihan hyvin silloin, kun ollaan jossain menossa - ainakin, jos en voi olla varma, että Benji pääsee syöttötuoliin istumaan ja syömään itse. Niissä tilanteissa tykkään mieluummin ottaa jonkun tuollaiseen sosepurkin tms. kuin hedelmänpalasia. Tulee vähemmän sotkua ja on matkalla nopeampaa. :) Suu aukes jätkällä kuin pienellä linnunpojalla, ja tuo yksi purkki ei kyllä kestänyt kauhean pitkään, ehkä 4 minuuttia. :D Eikä se sattumien puuttuminen tuntunut olevan mikään ongelma, kyllä Frutti maistui ilman niitäkin.
Voisin siis kuvitella ostavani tätä uudestaankin, juurikin tuollaisia menoja varten.
Jos haluat lukea tuotteesta lisää, käy Nestlen nettisivuilla!
p.s. Buzzaamisesta voit käydä lukemassa lisää täältä.
p.p.s. Jos innostuit itsekin buzzaamisesta, käytätähän rekisteröitymiseen tätä linkkiä: https://www.buzzador.com/
tiistai 14. syyskuuta 2010
Flunssaa liikeellä
Ainakin meidän perheessä. Benjillä on nyt menossa toinen flunssa ihan lyhyen ajan sisällä. Ensin Benji oli kipeä silloin, kun oltiin Ranskassa, ja nyt taas jo melkein 2 viikkoa on ollut nuhainen. Eilen nousi sitten kova kuume, kävi 39 asteessa. Käytiin varmuuden vuoksi lääkärillä näyttämässä korvat ja muutenkin. Mitään muuta ei lääkäri kuitenkaan löytänyt kuin punoittavan kurkun. Ihan hyvä vaan, onneksi ei ollut sitä korvatulehdusta. Sitä pelkäsin, kun sairastin niitä itse pienenä melkeinpä kroonisesti. No, torstaina pitää mennä kuulemma sitten uudestaan näytille, jos lämmöt pysyvät kohollaan.
Tänään Benji oli kyllä aamulla herätessään ihan pirteä ja iloinen, ja äsken kun mittailin, niin lämpökin oli palautunut normaaliin 36,8 asteeseen. Räkäinenhän tuo on vielä, mutta luulen kuitenkin, että voidaan huokaista helpotuksesta tällä kertaa.
Jostain muuten luin, että jos lapsi käy hoidossa päiväkodissa, niin lapsi saattaa hyvinkin sairastaa 12 kertaa vuodessa! Apua!
Tänään Benji oli kyllä aamulla herätessään ihan pirteä ja iloinen, ja äsken kun mittailin, niin lämpökin oli palautunut normaaliin 36,8 asteeseen. Räkäinenhän tuo on vielä, mutta luulen kuitenkin, että voidaan huokaista helpotuksesta tällä kertaa.
Jostain muuten luin, että jos lapsi käy hoidossa päiväkodissa, niin lapsi saattaa hyvinkin sairastaa 12 kertaa vuodessa! Apua!
tiistai 7. syyskuuta 2010
Lastenhuone
Benjaminin huone on ollut valmiina jo pitkään, mutta kuvia en ole muistanut laittaa tänne blogiin ollenkaaan. Otetaanpas virhe takaisin, eli tässäpä muutama maistiainen, olkaa hyvät!
En saa järjestettyä kuvia nyt mitenkään nätisti, joten tyydytään nyt tähän järjestykseen sitten. Pitää koittaa ottaa lisää parempia kuvia tässä jossain vaiheessa.
En saa järjestettyä kuvia nyt mitenkään nätisti, joten tyydytään nyt tähän järjestykseen sitten. Pitää koittaa ottaa lisää parempia kuvia tässä jossain vaiheessa.
maanantai 6. syyskuuta 2010
Syyskuun alun kuulumiset
Tosiaan, oikein hyvää syksyn alkua itse kullekin!
Olen ollut ihan luvattoman kauan blogilakossa, ja päätin jälleen kerran tehdä parannuksen, ja palata ruotuun tämän kirjoittelun kanssa.
Meille kuuluu oikein hyvää, kesä hurahti nopeasti ohitse lomaillessa Suomessa ja Ranskassa. Benji on kasvanut paljon, ja oppinut hirmuisesti uusia juttuja. Viime kerralla neuvolan vaaka näytti 9,040 kg ja pituutta oli 70,5 cm. Koon puolesta ihan sopiva. :) Benjille on kertynyt jo kuusi hammasta, tai no oikeastaan se kuudes on juuri kovien kitinöiden saattelemana puhkeamassa.
Suomessa ollessa Benji oppi aika monta uutta temppua: oppi istumaan sujuvasti itsekseen, kiipeilemään, seisomaan ja taputtamaan! Ranskassa sitten sanottiin ensimmäisen kerran "papa", ja otettiin ekat askeleet. Nyt tuo jo kävellä tepastelee - tosin vielä tuen kanssa - melkein kuin vanha tekijä. Sanavarastossa on "papan" lisäksi kaksi muutakin sanaa, nimittäin "kissa" ja "äiti". Näitä sanoja toki säästellään, nämä sanat ilmeisesti kuluvat paljon helpommin kuin tuo "papa", jota hoetaankin sitten koko ajan. Pärinä on tietenkin myös ihan must juttu, ja kaikki missä on pyörät kiinnostavat. Tyypillinen poika tämä meidän Benji siis.
Viime viikolla meillä oli jännät hetket käsillä, kun Benji meni ekaa kertaa päiväkotiin hoitoon. Tilanne oli etenkin äidille todella jännittävä! Hyvin siitä selvittiin kuitenkin, ja nyt tuo on käynyt hoidossa jo kolmena päivänä. Hyvin vähäisillä kitinöillä menee päivät kuulemma, ja Benji on joka kerralla nukkunut ja syönyt oikein hyvin. Ihanaa, että ei tarvitse ainakaa tuosta asiasta enää stressata!
Omista kuulumisista sen verran, että aloitan 14.9. Leidenin yliopistossa jatko-opinnot, eli ensi vuoden lopulla tai vuoden 2012 alkupuolella pitäisi tästäkin neitokaisesta tulla vihdoinkin maisteri! Tulen opiskelemaan julkishallinnon puolta (Public Admiministration), mikähän sitten lieneekään viralliselta nimeltään tuo ala Suomeksi. Jännittää jo hieman!
Nyt tuo rakas lapseni nykii näppäimistöä ja hiirtä sellaisella raivolla, että on paras siirtyä seuraneidiksi!
Tähän loppuun vielä Benjin mystiset terveiset: 66666666666. Mistähän tässä on kyse?
Olen ollut ihan luvattoman kauan blogilakossa, ja päätin jälleen kerran tehdä parannuksen, ja palata ruotuun tämän kirjoittelun kanssa.
Meille kuuluu oikein hyvää, kesä hurahti nopeasti ohitse lomaillessa Suomessa ja Ranskassa. Benji on kasvanut paljon, ja oppinut hirmuisesti uusia juttuja. Viime kerralla neuvolan vaaka näytti 9,040 kg ja pituutta oli 70,5 cm. Koon puolesta ihan sopiva. :) Benjille on kertynyt jo kuusi hammasta, tai no oikeastaan se kuudes on juuri kovien kitinöiden saattelemana puhkeamassa.
Suomessa ollessa Benji oppi aika monta uutta temppua: oppi istumaan sujuvasti itsekseen, kiipeilemään, seisomaan ja taputtamaan! Ranskassa sitten sanottiin ensimmäisen kerran "papa", ja otettiin ekat askeleet. Nyt tuo jo kävellä tepastelee - tosin vielä tuen kanssa - melkein kuin vanha tekijä. Sanavarastossa on "papan" lisäksi kaksi muutakin sanaa, nimittäin "kissa" ja "äiti". Näitä sanoja toki säästellään, nämä sanat ilmeisesti kuluvat paljon helpommin kuin tuo "papa", jota hoetaankin sitten koko ajan. Pärinä on tietenkin myös ihan must juttu, ja kaikki missä on pyörät kiinnostavat. Tyypillinen poika tämä meidän Benji siis.
Viime viikolla meillä oli jännät hetket käsillä, kun Benji meni ekaa kertaa päiväkotiin hoitoon. Tilanne oli etenkin äidille todella jännittävä! Hyvin siitä selvittiin kuitenkin, ja nyt tuo on käynyt hoidossa jo kolmena päivänä. Hyvin vähäisillä kitinöillä menee päivät kuulemma, ja Benji on joka kerralla nukkunut ja syönyt oikein hyvin. Ihanaa, että ei tarvitse ainakaa tuosta asiasta enää stressata!
Omista kuulumisista sen verran, että aloitan 14.9. Leidenin yliopistossa jatko-opinnot, eli ensi vuoden lopulla tai vuoden 2012 alkupuolella pitäisi tästäkin neitokaisesta tulla vihdoinkin maisteri! Tulen opiskelemaan julkishallinnon puolta (Public Admiministration), mikähän sitten lieneekään viralliselta nimeltään tuo ala Suomeksi. Jännittää jo hieman!
Nyt tuo rakas lapseni nykii näppäimistöä ja hiirtä sellaisella raivolla, että on paras siirtyä seuraneidiksi!
Tähän loppuun vielä Benjin mystiset terveiset: 66666666666. Mistähän tässä on kyse?
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Vauvantahtinen sormiruokailu 2
Huomasin, etten kauheasti ollut kertonut koko tämän sormiruokailun ideasta.
Perimmiltään siis idea on se, että vauva itse syö ilman apua. Ruokaa ei kauhota lusikalla lapsen suuhun, vaan vauva itse kontrolloi alusta asti syömänsä ruokaa ja sen määrää. Sen takia lapsen pitää pystyä itsenäisesti istumaan syöttötuolissa.
Usein ihmiset pelkäävät, että lapsi tukehtuu ruokaan, jos se ei ole soseutettua. Lapsella voi olla voimakaskin kakomisrefleksi, jota ei pidä säikähtää. Pienellä lapsella refleksi on eri paikassa kuin aikuisella, eli lapsella se on aikalailla kielen etuosassa, kun taas aikuisella kurkussa. Siis jos lapsi alkaa kakomaan, ei ruoka ole yleensä kurkussa jumissa, vaan kielen päällä oleva isompi palanen ruokaa on tällöin saanut lapsen kakomaan. Sormiruokailemalla lapsi oppii nopeasti, että minkä kokoisia paloja hänen kannattaa ottaa ruuasta, jotta se on helppo syödä, ja ei aiheuta kakomista. Vauvalla on kakomisrefleksi suun etuosassa juuri sen takia, että ei tukehtuisi. Kun lapsi syö syöttötuolissa selkä suorana omaan tahtiinsa, ei tukehtumisvaara ole sen suurempi kuin lusikalla syötettäessäkään. HUOM! Sormiruokailua ei pitäisi toimittaa babysitterissä, sillä se kallistuu kovasti taakse, ja ruoka voi tällöin kulkeutua esimerkiksi vauvan henkitorveen.
Tärkeää on, että ruoka on sellaisessa muodossa, että vauvan on helppo tarttua siihen. Jos palaset ovat liian pieniä (bite-size), jää palanen vauvan nyrkkiin niin, että hän ei saa vietyä sitä suuhunsa. Siispä "kahvalliset" ruuat ovat parhaita sormiruokailussa. Ruoka on hyvä joko keittää tai höyryttää, jotta palaset eivät olisi liian kovia. Liian kovista palasista on vauvan hankalaa haukata palasta.
Itse havaittuja käytännön vinkkejä ruuan käsittelyyn:
-Olen kuorinut kaikki kuorelliset hedelmät ja vihannekset. En ole varma, mutta luulisin, että näin on hyvä toimia lapsen ollessa vielä pieni, hygieniasyistä.
-Porkkanat olen joko leikannut keskeltä kahtia, tai jättänyt kokonaisiksi, jos ne ovat olleet sopivan kokoisia jo valmiiksi.
-Omenat olen paloitellut omenanpaloittelijalla (sellainen, jossa on omenapora ja paloittelija samassa). Näin sujuu siemenkodan poisto ja omenan paloittelu tosi nopeasti.
-Banaania ja avokadoa ei tarvitse keittää, sillä ne ovat valmiiksi jo tarpeeksi pehmeitä vauvan suuhun. Banaanin ei kuitenkaan parane olla liian kypsää, sellainen juuri kypsynyt keltakuorinen bansku on vauvalle hyvä. Banaanin syömiseen mulla on vielä sellainen vinkki, että kun sitä painaa keskeltä, se jakaantuu kolmeen osaan, ja vauvan on tällöin helpompi pitää palasia kädessä.
Jos sormiruokailu kiinnostaa, googlettamalla löytyy paljon tietoa! Jos englanti sujuu, niin näpytelkää hakukoneeseen baby-led weaning, sillä saa paljon osumia. Suosittelen lukemaan Gill Rapleyn ja Tracey Murkettin teoksen Baby-led Weaning (Vermilion (2008)), tämän lukeminen innosti minutkin loppujen lopuksi kokeilemaan sormiruokailua.
Niin, ja tämän paatoksen lopuksi: En sano, että soseruokailussakaan mitään vikaa olisi, olenhan minäkin kasvanut (ainakin melkein)normaaliksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, vaikka soseita olen syönytkin. ;) Halusin vain kokeilla, että miten tämä sormiruokailu sujuu, kun siitä olin jo ennättänyt jonkin verran ennen kiinteiden aloitusta lueskella. Hyvin sujuu, ja suosittelen kaikille!
Tulen varmasti kirjoittamaan tästä aiheesta lisää vielä. Jos tämä herätti ajatuksia, kysymyksiä tai ideoita, kommentoithan rohkeasti! Niin, ja jos joku tietää aiheesta enemmän, ja huomasi, että kirjoitin ihan puutaheinää, tule vain neuvomaan! :)
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Vauvantahtinen sormiruokailu
Heipä hei!
Benjamin täytti viime viikolla 6 kk, ja sitä juhlistaaksemme on meilläkin nyt ryhdytty maistelemaan kiinteitä ruokia. Ja kiinteillä tarkoitan ihan oikeasti kiinteitä. Siis Benjamin syö soseuttamatonta ruokaa. Ja kaikenlisäksi ihan itse. Meillä siis nuo vauvanlusikat sun muut jää ainakin tällä erää käyttämättömiksi, tosin kyllähän Benjamin saa vitamiinitipat lusikasta.
Ihan eka ruoka, jota Benjamin sai maistella, oli banaani. Ekasta maistelukerrasta päätyi mahaan tuskin murustakaan. Suurin osa banskusta muussaantui pikku sormien välissä ihanaksi sössöksi, jolla oli kiva läästiä äidin mustat vaatteet täyteen banskua. :D Porkkana taas heilui lähinnä ilmassa ruokailun ajan, ja sillä oli myös kivaa rummuttaa syöttötuolin tarjotinlevyä. Sunnuntaina oli oikeastaan ensimmäinen päivä, jolloin ruokaa tuntui kulkeutuvan Benjaminin mahaan saakka. Maanantaina löytyi vaipasta todistusaineistoa: iloisen oranssin värinen porkkananpala oli piiloutunut muuten niin tylsän värisen maitokakan joukkoon. ;)
Omenaakin ollaan maisteltu, se tosin ei tunnu olevan mikään suosikki, ainakaa vielä. Mutta kaikkeenhan pitää tottua. Leipä taas on suurta herkkua! Tänäänkin Benji sai lounaalla maistella täysjyväleivän kantapalaa, ja voi, kuinka hyvää se oli!
Lapsentahtisessa sormiruokailussa saa varautua eräisiin seikkoihin:
-ruokailu on aluksi todella sottaista puuhaa (meillä ei ole vieläkään suojaavaa vahakangasta hankittu, joten olen käyttänyt lakanaa syöttötuolin alla mattoa suojaamassa)
-vauvan ruokailu kestää melko pitkään (välillä pitää tietenkin tutkiskella sitä ruokaa, ja hakata sillä pöytää)
-ympäristö saattaa pitää sormiruokailua ideana ihan hulluna, ja sinua ihan kajahtaneena
Jaahas, nyt en ennätäkään kirjoittaa enempää, sillä täystuho on taas liikenteessä.. Jatkan myöhemmin kirjoittelua!
Benjamin täytti viime viikolla 6 kk, ja sitä juhlistaaksemme on meilläkin nyt ryhdytty maistelemaan kiinteitä ruokia. Ja kiinteillä tarkoitan ihan oikeasti kiinteitä. Siis Benjamin syö soseuttamatonta ruokaa. Ja kaikenlisäksi ihan itse. Meillä siis nuo vauvanlusikat sun muut jää ainakin tällä erää käyttämättömiksi, tosin kyllähän Benjamin saa vitamiinitipat lusikasta.
Ihan eka ruoka, jota Benjamin sai maistella, oli banaani. Ekasta maistelukerrasta päätyi mahaan tuskin murustakaan. Suurin osa banskusta muussaantui pikku sormien välissä ihanaksi sössöksi, jolla oli kiva läästiä äidin mustat vaatteet täyteen banskua. :D Porkkana taas heilui lähinnä ilmassa ruokailun ajan, ja sillä oli myös kivaa rummuttaa syöttötuolin tarjotinlevyä. Sunnuntaina oli oikeastaan ensimmäinen päivä, jolloin ruokaa tuntui kulkeutuvan Benjaminin mahaan saakka. Maanantaina löytyi vaipasta todistusaineistoa: iloisen oranssin värinen porkkananpala oli piiloutunut muuten niin tylsän värisen maitokakan joukkoon. ;)
Omenaakin ollaan maisteltu, se tosin ei tunnu olevan mikään suosikki, ainakaa vielä. Mutta kaikkeenhan pitää tottua. Leipä taas on suurta herkkua! Tänäänkin Benji sai lounaalla maistella täysjyväleivän kantapalaa, ja voi, kuinka hyvää se oli!
Lapsentahtisessa sormiruokailussa saa varautua eräisiin seikkoihin:
-ruokailu on aluksi todella sottaista puuhaa (meillä ei ole vieläkään suojaavaa vahakangasta hankittu, joten olen käyttänyt lakanaa syöttötuolin alla mattoa suojaamassa)
-vauvan ruokailu kestää melko pitkään (välillä pitää tietenkin tutkiskella sitä ruokaa, ja hakata sillä pöytää)
-ympäristö saattaa pitää sormiruokailua ideana ihan hulluna, ja sinua ihan kajahtaneena
Jaahas, nyt en ennätäkään kirjoittaa enempää, sillä täystuho on taas liikenteessä.. Jatkan myöhemmin kirjoittelua!
torstai 10. kesäkuuta 2010
Terveisiä neuvolasta!
No, siellä neuvolassa käytiin kyllä jo eilen, mutta tänään vasta sain aikaiseksi tulla tänne kirjoittelemaan.
Benjin uudet mitat: pituutta 68 senttiä, painoa 8565 grammaa, ja pipo 44.2 senttiä. Ei tuo meidän lapsi siis mikään mahdottoman iso ole, vaan ihan normaalin puolivuotiaan kokoinen. Mun yksi kaveri oli vaan saanut mut vakuuttuneeksi siitä, että Benji on vähintäänkin jättiläinen, sillä heidän poikansa on todella paljon pienempi, ja hän usein sanoo, että onpa Benji iso. Mutta ei siis mitään hätää! :)
Benjin kehitys on kuulemma hiukkasen normaalia nopeampaa. Se on kuulemma hyvä juttu. :)
Niin, ja saatiin lupa aloittaa kiinteät! Huu, jännää! Lauantaina mennään ostamaan syöttötuoli, ja sitten Benji saakin alkaa ruokailemaaan meidän kanssa pöydän ääressä. Meillä on tarkoitus aloittaa kiinteät sormiruokailulla (baby-led weaning), eli ei anneta soseita ollenkaan, vaan Benji saa alusta asti syödä ihan itse. Sormiruokailu on kuulemma suttuista touhua, ja ajattelinkin siksi käydä ostamassa ison palan vahakangasta, jonka voin laittaa Benjin syöttötuolin alle. Tämä siis sen takia, että meillä on kokolattiamatto, jota en viitsi alkaa sitten joka ruokailun jälkeen siivoamaan. Onkos muita sormiruokailuun hurahtaneita?
Benjin uudet mitat: pituutta 68 senttiä, painoa 8565 grammaa, ja pipo 44.2 senttiä. Ei tuo meidän lapsi siis mikään mahdottoman iso ole, vaan ihan normaalin puolivuotiaan kokoinen. Mun yksi kaveri oli vaan saanut mut vakuuttuneeksi siitä, että Benji on vähintäänkin jättiläinen, sillä heidän poikansa on todella paljon pienempi, ja hän usein sanoo, että onpa Benji iso. Mutta ei siis mitään hätää! :)
Benjin kehitys on kuulemma hiukkasen normaalia nopeampaa. Se on kuulemma hyvä juttu. :)
Niin, ja saatiin lupa aloittaa kiinteät! Huu, jännää! Lauantaina mennään ostamaan syöttötuoli, ja sitten Benji saakin alkaa ruokailemaaan meidän kanssa pöydän ääressä. Meillä on tarkoitus aloittaa kiinteät sormiruokailulla (baby-led weaning), eli ei anneta soseita ollenkaan, vaan Benji saa alusta asti syödä ihan itse. Sormiruokailu on kuulemma suttuista touhua, ja ajattelinkin siksi käydä ostamassa ison palan vahakangasta, jonka voin laittaa Benjin syöttötuolin alle. Tämä siis sen takia, että meillä on kokolattiamatto, jota en viitsi alkaa sitten joka ruokailun jälkeen siivoamaan. Onkos muita sormiruokailuun hurahtaneita?
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Uusia juttuja
Mikä siinä on, että kun vois nukkua, niin ei malta? Kello on jo yli kahdentoista, molemmat äijät nukkuvat makkarissa, ja minä täällä koneella vaan olla möllöttelen? No, ajattelin sitten tehdä jotain "hyödyllistä", ja päivitellä tätä blogia.
Miten voi olla jo kesäkuu? Viikot kiitävät kyllä ihan käsittämätöntä vauhtia ohi, ja Benjaminkin on kohta puolivuotias!
Benji oppi kuluneella viikolla aika paljon uusia juttuja, ja ehdottomasti isoin juttu on se, että poika oppi ryömimään! Aluksi ihan pikku pätkän vaan kerrallaan, mutta tänään on jo vedetty kauheeta kyytiä pitkin olohuoneen lattiaa. Kaikista kiinnostavin kohde, jota Benji tykkää pitemmänkin matkan päästä ryömiä ihmettelemään on tietenkin pistorasia. Krhm. Onneksi ostettiin sellaiset suojat noihin rasioihin, ilman niitä täällä oltais oltu tukka kiharalla alta aikayksikön!
Toinen männäviikolla opittu juttu on maiskuttaminen. Tai siis sellainen jännä smack-ääni. :D Ilme on jätkällä mitä mainion, kun tuohon maiskutteluun pitää tietenkin keskittyä kunnolla. Silmät tuijottavat kaukaisuuteen, ja sitten pari äänekästä maiskutusta ilmoille. Jes!
Kolmas juttu on mahallaan nukkuminen. Mä olin ihan varma, että Benji ei missään nimessä edes tule haluamaan nukkua vatsallaan, vaan toisin kävi. Viime yönä ja tänään päivällä ukkeli nukkuin melkein kaikki unensa mahallaan. Ehkä siis sittenkin ihan hyvä juttu, että meillä on tuo Aerosleep-patja Benjin sängyssä. Kulkee hengitys, vaikka jätkä makaisikin nenä lytyssä patjaa vasten. Tänään Benji kyllä nukkui yhdet päikkärit meidän sängyssä, ja pystyi ihan hyvin mahallaan nukkuessaan hengittämään ilman mitään hienouksiakin.
Mitäs muuta? No jos tästä Hollannin säästä sen verran juttelisin, että täällä on kuuma! Viime viikolla oli monta tosi nättiä päivää, mutta perjantaina ja lauantaina oli oikein lämmin auringonpaiste. Ihanata. Oli mukavaa hengata pitkästä aikaa kesämekossa ulkona. Benjilllä oli lauantaina asusteena vain hihaton toppi ja shortsit, sekä hellehattu. Söpöliini.
Tänään on meillä kotona ollut ahdistavan kuuma, mittari huitelee 27 asteessa. Krääh! Ulkona ei sitten lähellekään näin lämmintä. No, huomiseksi on luvattu viittätoista astetta ja pilvistä, joten eiköhän tää kämppäkin tästä vielä viilene vähän siedettävämmäksi. Peukut pystyyn!
Mutta juu, taitaa olla aika painua yöpuulle, koskaan ei voi tietää, että mihin aikaan tuo nassikka päättää herätä uuteen päivään. Heipat vaan!
![Reblog this post [with Zemanta]](http://img.zemanta.com/reblog_e.png?x-id=a3ffb5b0-6837-4eee-a331-c3f835702561)
Miten voi olla jo kesäkuu? Viikot kiitävät kyllä ihan käsittämätöntä vauhtia ohi, ja Benjaminkin on kohta puolivuotias!
Benji oppi kuluneella viikolla aika paljon uusia juttuja, ja ehdottomasti isoin juttu on se, että poika oppi ryömimään! Aluksi ihan pikku pätkän vaan kerrallaan, mutta tänään on jo vedetty kauheeta kyytiä pitkin olohuoneen lattiaa. Kaikista kiinnostavin kohde, jota Benji tykkää pitemmänkin matkan päästä ryömiä ihmettelemään on tietenkin pistorasia. Krhm. Onneksi ostettiin sellaiset suojat noihin rasioihin, ilman niitä täällä oltais oltu tukka kiharalla alta aikayksikön!
Toinen männäviikolla opittu juttu on maiskuttaminen. Tai siis sellainen jännä smack-ääni. :D Ilme on jätkällä mitä mainion, kun tuohon maiskutteluun pitää tietenkin keskittyä kunnolla. Silmät tuijottavat kaukaisuuteen, ja sitten pari äänekästä maiskutusta ilmoille. Jes!
Kolmas juttu on mahallaan nukkuminen. Mä olin ihan varma, että Benji ei missään nimessä edes tule haluamaan nukkua vatsallaan, vaan toisin kävi. Viime yönä ja tänään päivällä ukkeli nukkuin melkein kaikki unensa mahallaan. Ehkä siis sittenkin ihan hyvä juttu, että meillä on tuo Aerosleep-patja Benjin sängyssä. Kulkee hengitys, vaikka jätkä makaisikin nenä lytyssä patjaa vasten. Tänään Benji kyllä nukkui yhdet päikkärit meidän sängyssä, ja pystyi ihan hyvin mahallaan nukkuessaan hengittämään ilman mitään hienouksiakin.
Mitäs muuta? No jos tästä Hollannin säästä sen verran juttelisin, että täällä on kuuma! Viime viikolla oli monta tosi nättiä päivää, mutta perjantaina ja lauantaina oli oikein lämmin auringonpaiste. Ihanata. Oli mukavaa hengata pitkästä aikaa kesämekossa ulkona. Benjilllä oli lauantaina asusteena vain hihaton toppi ja shortsit, sekä hellehattu. Söpöliini.
Tänään on meillä kotona ollut ahdistavan kuuma, mittari huitelee 27 asteessa. Krääh! Ulkona ei sitten lähellekään näin lämmintä. No, huomiseksi on luvattu viittätoista astetta ja pilvistä, joten eiköhän tää kämppäkin tästä vielä viilene vähän siedettävämmäksi. Peukut pystyyn!
Mutta juu, taitaa olla aika painua yöpuulle, koskaan ei voi tietää, että mihin aikaan tuo nassikka päättää herätä uuteen päivään. Heipat vaan!
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Asiaa vaipoista II
No niin, nyt on nuo Nature Babycare-vaipat olleet jo niin pitkän aikaa testissä, että voin niistä jotain sanoakin.
Aluksi olin todella tyytyväinen, kun imuteho tuntui olevan samaa laatua kuin Pamperseissa. Mutta ilmeisesti jätkällä oli ollut pienempien pissojen kausi sitten, tai jotain vastaavaa, sillä ei se imuteho sittenkään Pamperseja päihitä. No, päivisin tuo ei haittane, ja vaippoja voi vaihtaa aina sitä mukaa, kun pissoja tulee. Mutta öisin nämä vaipat kyllä ainakin meillä falskaavat, poika oli eräskin aamu selkää myöten pissassa. Pampersien kanssa ei tätä ongelmaa ole vielä koskaan ollut. Toinen, mistä en näissä Nature Babycare-vaipoissa tykkää on se, että jos pissa on hetkisenkään pidempään vaipassa, niin vaipan imuaine kostuttuaan tuppaa tulemaan vaipasta läpi, ja jäämään Benjin ihoon kiinni. Sellaista pientä röhelöä palluraa, jota pitää hulluna hangata irti. Kakkojen kanssa nämä vaipat sitten yllättäen pelaavat meillä paremmin kuin Pampersit! Pamperseista tulee lähes poikkeuksetta kakat selkää pitkin ylös, mutta näissä vaipoissa kakkafalskaus ei ole niin suurta. Joskus saattaa lahkeen suusta tulla ihan minimäärä kakkaa ulos, jos en ole muistanut kunnolla tarkistaa, että onko lahjeröyhelö kunnolla oiottu.
Öisten pissaepisodien vuoksi päädyin nyt sitten ostamaan uuden paketin Pamperseja yökäyttöön, ja päivisin käytetään sitten Nature Babycareja.
Pampersien epäekologisuus kyllä harmittaa vieläkin, ja siksipä jatkankin sopivien kestovaippojen etsimistä.
Aluksi olin todella tyytyväinen, kun imuteho tuntui olevan samaa laatua kuin Pamperseissa. Mutta ilmeisesti jätkällä oli ollut pienempien pissojen kausi sitten, tai jotain vastaavaa, sillä ei se imuteho sittenkään Pamperseja päihitä. No, päivisin tuo ei haittane, ja vaippoja voi vaihtaa aina sitä mukaa, kun pissoja tulee. Mutta öisin nämä vaipat kyllä ainakin meillä falskaavat, poika oli eräskin aamu selkää myöten pissassa. Pampersien kanssa ei tätä ongelmaa ole vielä koskaan ollut. Toinen, mistä en näissä Nature Babycare-vaipoissa tykkää on se, että jos pissa on hetkisenkään pidempään vaipassa, niin vaipan imuaine kostuttuaan tuppaa tulemaan vaipasta läpi, ja jäämään Benjin ihoon kiinni. Sellaista pientä röhelöä palluraa, jota pitää hulluna hangata irti. Kakkojen kanssa nämä vaipat sitten yllättäen pelaavat meillä paremmin kuin Pampersit! Pamperseista tulee lähes poikkeuksetta kakat selkää pitkin ylös, mutta näissä vaipoissa kakkafalskaus ei ole niin suurta. Joskus saattaa lahkeen suusta tulla ihan minimäärä kakkaa ulos, jos en ole muistanut kunnolla tarkistaa, että onko lahjeröyhelö kunnolla oiottu.
Öisten pissaepisodien vuoksi päädyin nyt sitten ostamaan uuden paketin Pamperseja yökäyttöön, ja päivisin käytetään sitten Nature Babycareja.
Pampersien epäekologisuus kyllä harmittaa vieläkin, ja siksipä jatkankin sopivien kestovaippojen etsimistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)