Vauvantahtinen sormiruokailu 2

Huomasin, etten kauheasti ollut kertonut koko tämän sormiruokailun ideasta.

Perimmiltään siis idea on se, että vauva itse syö ilman apua. Ruokaa ei kauhota lusikalla lapsen suuhun, vaan vauva itse kontrolloi alusta asti syömänsä ruokaa ja sen määrää. Sen takia lapsen pitää pystyä itsenäisesti istumaan syöttötuolissa.

Usein ihmiset pelkäävät, että lapsi tukehtuu ruokaan, jos se ei ole soseutettua. Lapsella voi olla voimakaskin kakomisrefleksi, jota ei pidä säikähtää. Pienellä lapsella refleksi on eri paikassa kuin aikuisella, eli lapsella se on aikalailla kielen etuosassa, kun taas aikuisella kurkussa. Siis jos lapsi alkaa kakomaan, ei ruoka ole yleensä kurkussa jumissa, vaan kielen päällä oleva isompi palanen ruokaa on tällöin saanut lapsen kakomaan. Sormiruokailemalla lapsi oppii nopeasti, että minkä kokoisia paloja hänen kannattaa ottaa ruuasta, jotta se on helppo syödä, ja ei aiheuta kakomista. Vauvalla on kakomisrefleksi suun etuosassa juuri sen takia, että ei tukehtuisi. Kun lapsi syö syöttötuolissa selkä suorana omaan tahtiinsa, ei tukehtumisvaara ole sen suurempi kuin lusikalla syötettäessäkään. HUOM! Sormiruokailua ei pitäisi toimittaa babysitterissä, sillä se kallistuu kovasti taakse, ja ruoka voi tällöin kulkeutua esimerkiksi vauvan henkitorveen.

Tärkeää on, että ruoka on sellaisessa muodossa, että vauvan on helppo tarttua siihen. Jos palaset ovat liian pieniä (bite-size), jää palanen vauvan nyrkkiin niin, että hän ei saa vietyä sitä suuhunsa. Siispä "kahvalliset" ruuat ovat parhaita sormiruokailussa. Ruoka on hyvä joko keittää tai höyryttää, jotta palaset eivät olisi liian kovia. Liian kovista palasista on vauvan hankalaa haukata palasta.

Itse havaittuja käytännön vinkkejä ruuan käsittelyyn:
-Olen kuorinut kaikki kuorelliset hedelmät ja vihannekset. En ole varma, mutta luulisin, että näin on hyvä toimia lapsen ollessa vielä pieni, hygieniasyistä.
-Porkkanat olen joko leikannut keskeltä kahtia, tai jättänyt kokonaisiksi, jos ne ovat olleet sopivan kokoisia jo valmiiksi.
-Omenat olen paloitellut omenanpaloittelijalla (sellainen, jossa on omenapora ja paloittelija samassa). Näin sujuu siemenkodan poisto ja omenan paloittelu tosi nopeasti.
-Banaania ja avokadoa ei tarvitse keittää, sillä ne ovat valmiiksi jo tarpeeksi pehmeitä vauvan suuhun. Banaanin ei kuitenkaan parane olla liian kypsää, sellainen juuri kypsynyt keltakuorinen bansku on vauvalle hyvä. Banaanin syömiseen mulla on vielä sellainen vinkki, että kun sitä painaa keskeltä, se jakaantuu kolmeen osaan, ja vauvan on tällöin helpompi pitää palasia kädessä.

Jos sormiruokailu kiinnostaa, googlettamalla löytyy paljon tietoa! Jos englanti sujuu, niin näpytelkää hakukoneeseen baby-led weaning, sillä saa paljon osumia. Suosittelen lukemaan Gill Rapleyn ja Tracey Murkettin teoksen Baby-led Weaning (Vermilion (2008)), tämän lukeminen innosti minutkin loppujen lopuksi kokeilemaan sormiruokailua.

Niin, ja tämän paatoksen lopuksi: En sano, että soseruokailussakaan mitään vikaa olisi, olenhan minäkin kasvanut (ainakin melkein)normaaliksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, vaikka soseita olen syönytkin. ;) Halusin vain kokeilla, että miten tämä sormiruokailu sujuu, kun siitä olin jo ennättänyt jonkin verran ennen kiinteiden aloitusta lueskella. Hyvin sujuu, ja suosittelen kaikille!

Tulen varmasti kirjoittamaan tästä aiheesta lisää vielä. Jos tämä herätti ajatuksia, kysymyksiä tai ideoita, kommentoithan rohkeasti! Niin, ja jos joku tietää aiheesta enemmän, ja huomasi, että kirjoitin ihan puutaheinää, tule vain neuvomaan! :)