Vauvantahtinen sormiruokailu

Heipä hei!

Benjamin täytti viime viikolla 6 kk, ja sitä juhlistaaksemme on meilläkin nyt ryhdytty maistelemaan kiinteitä ruokia. Ja kiinteillä tarkoitan ihan oikeasti kiinteitä. Siis Benjamin syö soseuttamatonta ruokaa. Ja kaikenlisäksi ihan itse. Meillä siis nuo vauvanlusikat sun muut jää ainakin tällä erää käyttämättömiksi, tosin kyllähän Benjamin saa vitamiinitipat lusikasta.

Ihan eka ruoka, jota Benjamin sai maistella, oli banaani. Ekasta maistelukerrasta päätyi mahaan tuskin murustakaan. Suurin osa banskusta muussaantui pikku sormien välissä ihanaksi sössöksi, jolla oli kiva läästiä äidin mustat vaatteet täyteen banskua. :D Porkkana taas heilui lähinnä ilmassa ruokailun ajan, ja sillä oli myös kivaa rummuttaa syöttötuolin tarjotinlevyä. Sunnuntaina oli oikeastaan ensimmäinen päivä, jolloin ruokaa tuntui kulkeutuvan Benjaminin mahaan saakka. Maanantaina löytyi vaipasta todistusaineistoa: iloisen oranssin värinen porkkananpala oli piiloutunut muuten niin tylsän värisen maitokakan joukkoon. ;)
Omenaakin ollaan maisteltu, se tosin ei tunnu olevan mikään suosikki, ainakaa vielä. Mutta kaikkeenhan pitää tottua. Leipä taas on suurta herkkua! Tänäänkin Benji sai lounaalla maistella täysjyväleivän kantapalaa, ja voi, kuinka hyvää se oli!

Lapsentahtisessa sormiruokailussa saa varautua eräisiin seikkoihin:
-ruokailu on aluksi todella sottaista puuhaa (meillä ei ole vieläkään suojaavaa vahakangasta hankittu, joten olen käyttänyt lakanaa syöttötuolin alla mattoa suojaamassa)
-vauvan ruokailu kestää melko pitkään (välillä pitää tietenkin tutkiskella sitä ruokaa, ja hakata sillä pöytää)
-ympäristö saattaa pitää sormiruokailua ideana ihan hulluna, ja sinua ihan kajahtaneena

Jaahas, nyt en ennätäkään kirjoittaa enempää, sillä täystuho on taas liikenteessä.. Jatkan myöhemmin kirjoittelua!