Tänään täällä satoi taas pitkästä aikaa vettä. Kävin silti Benjaminin kanssa kiertelemässä open marktia, eli suurta kirppistä tuolla meidän ostoskadullamme. Onneksi vesisade loppui melkein samantien, kun pääsimme ovesta ulos. Laitoin Benjin vaunuihin, ja bongailin kivoja leluja. Mukaan tarttui hieno puinen kävelykärry, puinen junaratasetti (sellainen, jossa on magneetilla toisiinsa kiinnittyvät junavaunut - ihanan nostalgista!), hieno Chiccon leikkimatto, ja uusi mobile. Opin, että ihmispaljoudessa ei ole kovinkaan mukavaa yrittää puskea itkevää lasta vaunuissa. Veinkin suosiolla vaunut kotiin, ja lähdin uudestaan liikkelle, ja tällä kertaa laitoin Benjin kantoliinaan roikkumaan. Järkevä ratkaisu, sillä Benji viihtyikin liinassa paljon paremmin. Ostin tällä reissulla vielä tivolista itselleni munkin, eli oliballenin sekä salmiakkitikun. Namskis.
Nyt ollaan Benjin kanssa kahdestaan, sillä Ben lähti metallifestareille Tilburgiin, ja palaa takaisin kotiin vasta lauantaiyönä. Minulla on itselleni varattuna evääksi vielä juustonaksuja ja simaa tälle illalle. Pääsen mussuttelemaan niitä samalla kun katson leffaa. Toivottavasti Benji nukkuu makoisasti ilman kummempia itkuja, jotta pääsisin vähän rentoutumaan.
Benjin kuulumisia vielä sen verran, että eka hammas puskee nyt kovaa kyytiä ikenestä läpi! Hampaan pikkuinen terävä kärki näkyy jo, ja tuntuu myös. Ei ihme, että on nyt viime päivinä itkettänyt pikkuista. Toivotaan, että hammas tulisi pian jo kunnolla esiin, että se kamala paineen tunne loppuisi hetkeksi, ennenkuin seuraava hammas ilmoittaa tulostaan.
Mutta nyt siis leffan pariin!
No niin, eiköhän olisi taas jo aika päivitellä tätäkin blogia. Sitä on vaan niin väsynyt muka, ettei millään saa mitään aikaiseksi silloin, kun Benjamin vaikkapa nukkuu, ja sitä aikaa olisi. Nytpä poika kuitenkin nukkuu päikkäreitä, ja minä päätin päivitellä meidän kuulumisia.
Ihan ekaksi edelliset strategiset mitat: viime neuvolakäynnillä (7.4.) pituutta oli 64 cm, ja painoa 7950 grammaa. Varmasti on tuo kahdeksan kilon raja jo reippaasti ylitetty, ja pituuttakin uskon tulleen parin viime viikon aikana taas lisää, sillä jouduin eilen vähän haikein mielin pakkailemaan 62-senttisiä vaatteita pois käytöstä. Nyt on siis käytössä 68-senttiset vaatteet. Muutenkin Benjamin kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. 13.4. hän kääntyi itse ympäri ihan kunnolla ekan kerran, ja nyt kääntyileekin sitten ihan koko ajan, nytkin tätä kirjoittaessani hän kääntyi! :D Mukavaa touhua, ilmeisesti.
Äsken kun kirjoitin lastenvaatteista, niin tulipa mieleeni seuraavanlainen asia: olen huomannut, että suomalaisissa lastenvaatteessa koot ovat usein paljon suuremmat kuin muunmaalaisissa. Benjamin mahtuu vieläkin joihinkin äitiyspakkauksesta tulleisiin 60-koon vaatteisiin, kun taas H&M:n koko 62 on liian pieni. Tutta-merkin koko 68 on ihan liian iso, ja jalkaterät roikkuvat tyhjinä, kun taas hollannista ostamani koon 68 vaatteet ovat juuri sopivia. :)
Mistähän muusta sitä kertoisi. Ai niin, ostettiin (tai oikeastaan Benin vanhemmat ostivat) meille viime viikolla uudet lastenvaunut, kun vanhoista alkoi ruuvit tipahdella kesken työntämisen... Uusien kiesien merkki on Mutsy, ja malli Urban Rider. Tästä klikkaamalla pääsee tarkastelemaan vaunuja Mutsyn kotisivuille. Värinä on Team Cream, eli kerma. Tykkään näistä vaunuista aika paljon, tosin kääntyvään taka-akseliin piti alussa hieman totutella. Samoin pitää kyllä sanoa, ettei nuo vaunut ole kaupunkikäyttöön ainakaan noilla mukana tulleilla renkailla ihan parhaimmat, sillä renkaat ovat todella leveät, ja ehkä vähän kömpelötkin. Käytiinkin Benin kanssa eilen tilaamassa vaunuihin uudet eturenkaat, joiden pitäisi olla paremman kaupunkikäyttöön soveltuvat. En tiedä, mahtuuko näillä busseihin sisälle. Ainakaan meidän vanhat vaunut eivät mahtuneet bussien etuovista, joten luulen, että näiden vaunujen kanssa on sama tilanne. Toisaalta se ei nyt niin paljoa haittaa, sillä meiltä on aika lyhyt matka kävellä rannalle ja kaupunkiin, ja jos joskus haluan äkkiä jonnekin Benjin kanssa, voin aina laittaa pojan kantoliinaan.
Muuten meillä menee ihan hyvin. Hollantiin on saapunut kevät, ja aurinko paistaa jo ihanan lämpimästi. Lauantaina Benjikin pääsi ulos ensimmäistä kertaa elämässään ilman takkia. Me Benin kanssa laitetaan terassia kesäkuntoon, ja toivottavasti pian päästäisiin grillailemaan kesäherkkuja omalla terassilla. Benjamin saa tietysti oman pikku uima-altaan, kunhan oppii ensin istumaan (ei kyllä mitään kiirettä vielä, pysyisi nyt vähän aikaa vielä vauvana!).
