Täällä on edelleenkin kaikki mallillaan. Benjamin kasvaa ja kehittyy, ja sitä on todella mukavaa seurata. Viime viikon perjantaina käytiin neuvolassa punnitsemassa ja mittaamassa poika. Pituutta löytyi silloin 58,5 cm ja painoa 6550 g. Aikamoinen pötkäle!

Meidän viikot hurahtavat yleensä nopeasti ohitse. Nykyään jaksan jo viedä poikaa vaunuissa pitemmillekin lenkeille. Benjiä nukuttaa hyvin ulkona vaunuissa. Välillä taas käydään moikkailemassa Benjin pikku kaveria, Connoria, joka syntyi Benjin laskettuna päivänä 4.12.2009. Pojilla on siis parisen viikkoa ikäeroa. Tässä vaiheessa tuon ikäeron vielä huomaa: Connor esimerkiksi jaksaa olla hieman pidempään hereillä nokosten välillä. Mutta hassua on se, että Benji on reippaasti Connoria isokokoisempi! Connor näyttää vieläkin melkein vastasyntyneeltä, kun taas Benjiä on veikkailtu kolmekuiseksikin.

Muuten elämä täällä on siis rauhallista. Perjantaina saadaan vähän vaihtelua tähän, sillä minä lennän silloin Benjin kanssa Suomeen! Päästään heti lauantaina juhlimaan mun isäpuolen (Benjin vaari) 50-vuotis synttäreitä. :) Voileipäkakkua ja muita herkkuja on tiedossa siis!

Vähän kyllä jännittää tuo vauvan kanssa lentäminen, varsinkin kun Ben joutuu töiden vuoksi jäämään tänne kotiin... Vaipanvaihto ja imetys lentokoneessa mietityttää. Mutta eiköhän tuo suju. En ole kuitenkaan ensimmäinen, joka matkustaa lentäen vauvan kanssa. Ja varmasti lentoemännät auttavat, jos vain tarvitsen apua. 

Eipä tässä nyt sen kummempia. Menen keittelemään kupillisen teetä, ja nappaan laskiaispullan. Toivottavasti ehdin herkutella vielä ennenkuin Benji herää!

  

Vauvantuoksuisia päivityksiä

Heippa pitkästä aikaa!


En päässytkään ihan heti vauvan synnyttyä päivittelemään. Varsinkin ensimmäiset pari viikkoa vauvan kanssa oli yhtä hulinaa, ja montaakaan hetkeä en itselleni saanut, jotta olisin päässyt kirjoittelemaan. Nyt tuo meidän pieni pullero Benjamin on jo 7 viikkoa vanha, ja elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan!


Tässä aluksi pieni tarina poikasen syntymästä...


Eli siis: meidän pieni Benjamin Matti Sakari syntyi torstaina, 17.12.2009 klo 17:16, miljoonilta vuosilta tuntuneen odotuksen jälkeen. Supistukset alkoivat jo keskiviikkona 16.12. neljältä aamulla, eivätkä loppuneet ollenkaan ennen vauvan syntymää. Tuntien tuskien ja epäsäännöllisten supistusten jälkeen meidät suostuttiin ottamaan vastaan osastolle keskiviikkoiltana vähän ennen kymmentä. Yhdentoista maissa sain kipulääkekoktailin reiteen, ja sen kanssa sain nukuttua viitisen tuntia, jonka jälkeen aloin taas tuntea supistuksia, jotka olivat edelleenkin kovin epäsäännöllisiä. Siinä taas kärvistelitiin johonkin kymmeneen saakka aamulla, ja sitten päättikin ystävällinen lääkärisetä vihdoinkin tulla tarkistelemaan tilannetta. Hän katseli supistuskäyrää sekä vauvan sydänkäyrää, ja oli sitä mieltä, että kotiin en ainakaan saa lähteä, kun vauva vaikutti vähän stressaantuneelta supistusten aikana. Mutta kun supparit eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi säännöllisiä, saatika vahvoja (!!!), enkä ollut edelleenkään kuin sen sentin auki, hän päätti että synnytys pitää käynnistää tipalla. Eli yhdeltätoista pääsin hakemaan epiduraalia (voi mikä taivas!), ja sen jälkeen laitettiin käynnistystippa. Siinä sitten jossain vaiheessa aloin avautumaan. Ensin hitaasti, ja sitten lopulta nopeampaan tahtiin. Minä katsella möllöttelin supparikäyrää, ja nautin siitä, etten tuntenut mitään. Joskus kolmen-neljän maissa iltapäivällä aloin tuntemaan hienoista painetta, mutta en vieläkään mitään kipua. Yhtäkkiä (ajantaju meni jossain vaiheessa kun mulle nousi epiduraalin takia korkeahko kuume...) alkoi tuntumaan siltä, että pitää alkaa ponnistamaan. Mainitsin asiasta hoitajille, ja he käskivät vielä odottamaan. Mutta tunne vain vahvistui ja vahvistui, ja sitten tajusinkin, että hitto, pitää alkaa oikeasti ponnistamaan. Hoitajat ja lääkäri tulivat taas tarkistelemaan tilannetta, ja olinkin kokonaan auki ja sain luvan alkaa ponnistelemaan. Siinä ihan vaan sängyssä jalkatukien varassa perinteisessä asennossa. Tämä oli mulle oikein hyvä asento, ja mielestäni ponnistaminen oli tosi helppoa. Hikistä touhua vaan. Ei sattunut kauheasti, itseasiassa vain kaksi viimeistä supparia ja työntöä olivat kivuliaat! Tuloksena 54 senttiä puhdasta rakkautta! Ja painoa jätkällä oli 3835 grammaa. 


Aluksi Benjin paino tippui aika paljon, alimmillaan paino oli jotain 3,3 kiloa, mutta se on alussa ihan normaalia. Öisin ei myöskään aluksi pahemmin nukuttu. Tai Benjamin kyllä, mutta äitillä ja papalla oli vähän heikompaa nukkumisen kanssa, sillä pikku B rauhoittui öisin vain mun rintakehällä maatessaan. 


Nyt on elämä kyllä huomattavasti helpottunut, ja Benjamin on oppinut yön ja päivän eron, ja nukkuu siis ihan kunnon yöunia. Ja päikkäreitäkin nukutaan useammat päivässä. Benji on iloinen ja aktiivinen pieni (nyt 56,5 cm ja 5820 g) poika, joka jo hymyilee ja jokeltelee paljon. Eikä yleensä iteskele kummemmin. 


Laitan tähän loppuun vielä kuvia Benjin ensimmäisistä hetkistä teidän ihmeteltäväksenne. :)