Vauvantahtinen sormiruokailu 2

Huomasin, etten kauheasti ollut kertonut koko tämän sormiruokailun ideasta.

Perimmiltään siis idea on se, että vauva itse syö ilman apua. Ruokaa ei kauhota lusikalla lapsen suuhun, vaan vauva itse kontrolloi alusta asti syömänsä ruokaa ja sen määrää. Sen takia lapsen pitää pystyä itsenäisesti istumaan syöttötuolissa.

Usein ihmiset pelkäävät, että lapsi tukehtuu ruokaan, jos se ei ole soseutettua. Lapsella voi olla voimakaskin kakomisrefleksi, jota ei pidä säikähtää. Pienellä lapsella refleksi on eri paikassa kuin aikuisella, eli lapsella se on aikalailla kielen etuosassa, kun taas aikuisella kurkussa. Siis jos lapsi alkaa kakomaan, ei ruoka ole yleensä kurkussa jumissa, vaan kielen päällä oleva isompi palanen ruokaa on tällöin saanut lapsen kakomaan. Sormiruokailemalla lapsi oppii nopeasti, että minkä kokoisia paloja hänen kannattaa ottaa ruuasta, jotta se on helppo syödä, ja ei aiheuta kakomista. Vauvalla on kakomisrefleksi suun etuosassa juuri sen takia, että ei tukehtuisi. Kun lapsi syö syöttötuolissa selkä suorana omaan tahtiinsa, ei tukehtumisvaara ole sen suurempi kuin lusikalla syötettäessäkään. HUOM! Sormiruokailua ei pitäisi toimittaa babysitterissä, sillä se kallistuu kovasti taakse, ja ruoka voi tällöin kulkeutua esimerkiksi vauvan henkitorveen.

Tärkeää on, että ruoka on sellaisessa muodossa, että vauvan on helppo tarttua siihen. Jos palaset ovat liian pieniä (bite-size), jää palanen vauvan nyrkkiin niin, että hän ei saa vietyä sitä suuhunsa. Siispä "kahvalliset" ruuat ovat parhaita sormiruokailussa. Ruoka on hyvä joko keittää tai höyryttää, jotta palaset eivät olisi liian kovia. Liian kovista palasista on vauvan hankalaa haukata palasta.

Itse havaittuja käytännön vinkkejä ruuan käsittelyyn:
-Olen kuorinut kaikki kuorelliset hedelmät ja vihannekset. En ole varma, mutta luulisin, että näin on hyvä toimia lapsen ollessa vielä pieni, hygieniasyistä.
-Porkkanat olen joko leikannut keskeltä kahtia, tai jättänyt kokonaisiksi, jos ne ovat olleet sopivan kokoisia jo valmiiksi.
-Omenat olen paloitellut omenanpaloittelijalla (sellainen, jossa on omenapora ja paloittelija samassa). Näin sujuu siemenkodan poisto ja omenan paloittelu tosi nopeasti.
-Banaania ja avokadoa ei tarvitse keittää, sillä ne ovat valmiiksi jo tarpeeksi pehmeitä vauvan suuhun. Banaanin ei kuitenkaan parane olla liian kypsää, sellainen juuri kypsynyt keltakuorinen bansku on vauvalle hyvä. Banaanin syömiseen mulla on vielä sellainen vinkki, että kun sitä painaa keskeltä, se jakaantuu kolmeen osaan, ja vauvan on tällöin helpompi pitää palasia kädessä.

Jos sormiruokailu kiinnostaa, googlettamalla löytyy paljon tietoa! Jos englanti sujuu, niin näpytelkää hakukoneeseen baby-led weaning, sillä saa paljon osumia. Suosittelen lukemaan Gill Rapleyn ja Tracey Murkettin teoksen Baby-led Weaning (Vermilion (2008)), tämän lukeminen innosti minutkin loppujen lopuksi kokeilemaan sormiruokailua.

Niin, ja tämän paatoksen lopuksi: En sano, että soseruokailussakaan mitään vikaa olisi, olenhan minäkin kasvanut (ainakin melkein)normaaliksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, vaikka soseita olen syönytkin. ;) Halusin vain kokeilla, että miten tämä sormiruokailu sujuu, kun siitä olin jo ennättänyt jonkin verran ennen kiinteiden aloitusta lueskella. Hyvin sujuu, ja suosittelen kaikille!

Tulen varmasti kirjoittamaan tästä aiheesta lisää vielä. Jos tämä herätti ajatuksia, kysymyksiä tai ideoita, kommentoithan rohkeasti! Niin, ja jos joku tietää aiheesta enemmän, ja huomasi, että kirjoitin ihan puutaheinää, tule vain neuvomaan! :)

Vauvantahtinen sormiruokailu

Heipä hei!

Benjamin täytti viime viikolla 6 kk, ja sitä juhlistaaksemme on meilläkin nyt ryhdytty maistelemaan kiinteitä ruokia. Ja kiinteillä tarkoitan ihan oikeasti kiinteitä. Siis Benjamin syö soseuttamatonta ruokaa. Ja kaikenlisäksi ihan itse. Meillä siis nuo vauvanlusikat sun muut jää ainakin tällä erää käyttämättömiksi, tosin kyllähän Benjamin saa vitamiinitipat lusikasta.

Ihan eka ruoka, jota Benjamin sai maistella, oli banaani. Ekasta maistelukerrasta päätyi mahaan tuskin murustakaan. Suurin osa banskusta muussaantui pikku sormien välissä ihanaksi sössöksi, jolla oli kiva läästiä äidin mustat vaatteet täyteen banskua. :D Porkkana taas heilui lähinnä ilmassa ruokailun ajan, ja sillä oli myös kivaa rummuttaa syöttötuolin tarjotinlevyä. Sunnuntaina oli oikeastaan ensimmäinen päivä, jolloin ruokaa tuntui kulkeutuvan Benjaminin mahaan saakka. Maanantaina löytyi vaipasta todistusaineistoa: iloisen oranssin värinen porkkananpala oli piiloutunut muuten niin tylsän värisen maitokakan joukkoon. ;)
Omenaakin ollaan maisteltu, se tosin ei tunnu olevan mikään suosikki, ainakaa vielä. Mutta kaikkeenhan pitää tottua. Leipä taas on suurta herkkua! Tänäänkin Benji sai lounaalla maistella täysjyväleivän kantapalaa, ja voi, kuinka hyvää se oli!

Lapsentahtisessa sormiruokailussa saa varautua eräisiin seikkoihin:
-ruokailu on aluksi todella sottaista puuhaa (meillä ei ole vieläkään suojaavaa vahakangasta hankittu, joten olen käyttänyt lakanaa syöttötuolin alla mattoa suojaamassa)
-vauvan ruokailu kestää melko pitkään (välillä pitää tietenkin tutkiskella sitä ruokaa, ja hakata sillä pöytää)
-ympäristö saattaa pitää sormiruokailua ideana ihan hulluna, ja sinua ihan kajahtaneena

Jaahas, nyt en ennätäkään kirjoittaa enempää, sillä täystuho on taas liikenteessä.. Jatkan myöhemmin kirjoittelua!

Terveisiä neuvolasta!

No, siellä neuvolassa käytiin kyllä jo eilen, mutta tänään vasta sain aikaiseksi tulla tänne kirjoittelemaan.

Benjin uudet mitat: pituutta 68 senttiä, painoa 8565 grammaa, ja pipo 44.2 senttiä. Ei tuo meidän lapsi siis mikään mahdottoman iso ole, vaan ihan normaalin puolivuotiaan kokoinen. Mun yksi kaveri oli vaan saanut mut vakuuttuneeksi siitä, että Benji on vähintäänkin jättiläinen, sillä heidän poikansa on todella paljon pienempi, ja hän usein sanoo, että onpa Benji iso. Mutta ei siis mitään hätää! :)

Benjin kehitys on kuulemma hiukkasen normaalia nopeampaa. Se on kuulemma hyvä juttu. :)

Niin, ja saatiin lupa aloittaa kiinteät! Huu, jännää! Lauantaina mennään ostamaan syöttötuoli, ja sitten Benji saakin alkaa ruokailemaaan meidän kanssa pöydän ääressä. Meillä on tarkoitus aloittaa kiinteät sormiruokailulla (baby-led weaning), eli ei anneta soseita ollenkaan, vaan Benji saa alusta asti syödä ihan itse. Sormiruokailu on kuulemma suttuista touhua, ja ajattelinkin siksi käydä ostamassa ison palan vahakangasta, jonka voin laittaa Benjin syöttötuolin alle. Tämä siis sen takia, että meillä on kokolattiamatto, jota en viitsi alkaa sitten joka ruokailun jälkeen siivoamaan. Onkos muita sormiruokailuun hurahtaneita?

Uusia juttuja

Mikä siinä on, että kun vois nukkua, niin ei malta? Kello on jo yli kahdentoista, molemmat äijät nukkuvat makkarissa, ja minä täällä koneella vaan olla möllöttelen? No, ajattelin sitten tehdä jotain "hyödyllistä", ja päivitellä tätä blogia.

Miten voi olla jo kesäkuu? Viikot kiitävät kyllä ihan käsittämätöntä vauhtia ohi, ja Benjaminkin on kohta puolivuotias!

Benji oppi kuluneella viikolla aika paljon uusia juttuja, ja ehdottomasti isoin juttu on se, että poika oppi ryömimään! Aluksi ihan pikku pätkän vaan kerrallaan, mutta tänään on jo vedetty kauheeta kyytiä pitkin olohuoneen lattiaa. Kaikista kiinnostavin kohde, jota Benji tykkää pitemmänkin matkan päästä ryömiä ihmettelemään on tietenkin pistorasia. Krhm. Onneksi ostettiin sellaiset suojat noihin rasioihin, ilman niitä täällä oltais oltu tukka kiharalla alta aikayksikön!

Toinen männäviikolla opittu juttu on maiskuttaminen. Tai siis sellainen jännä smack-ääni. :D Ilme on jätkällä mitä mainion, kun tuohon maiskutteluun pitää tietenkin keskittyä kunnolla. Silmät tuijottavat kaukaisuuteen, ja sitten pari äänekästä maiskutusta ilmoille. Jes!

Kolmas juttu on mahallaan nukkuminen. Mä olin ihan varma, että Benji ei missään nimessä edes tule haluamaan nukkua vatsallaan, vaan toisin kävi. Viime yönä ja tänään päivällä ukkeli nukkuin melkein kaikki unensa mahallaan. Ehkä siis sittenkin ihan hyvä juttu, että meillä on tuo Aerosleep-patja Benjin sängyssä. Kulkee hengitys, vaikka jätkä makaisikin nenä lytyssä patjaa vasten. Tänään Benji kyllä nukkui yhdet päikkärit meidän sängyssä, ja pystyi ihan hyvin mahallaan nukkuessaan hengittämään ilman mitään hienouksiakin.

Mitäs muuta? No jos tästä Hollannin säästä sen verran juttelisin, että täällä on kuuma! Viime viikolla oli monta tosi nättiä päivää, mutta perjantaina ja lauantaina oli oikein lämmin auringonpaiste. Ihanata. Oli mukavaa hengata pitkästä aikaa kesämekossa ulkona. Benjilllä oli lauantaina asusteena vain hihaton toppi ja shortsit, sekä hellehattu. Söpöliini.

Tänään on meillä kotona ollut ahdistavan kuuma, mittari huitelee 27 asteessa. Krääh! Ulkona ei sitten lähellekään näin lämmintä. No, huomiseksi on luvattu viittätoista astetta ja pilvistä, joten eiköhän tää kämppäkin tästä vielä viilene vähän siedettävämmäksi. Peukut pystyyn!

Mutta juu, taitaa olla aika painua yöpuulle, koskaan ei voi tietää, että mihin aikaan tuo nassikka päättää herätä uuteen päivään. Heipat vaan!