Uusi vuosi - vanhat kujeet

Olen näköjään maailman huonoin päivittämään blogiani. Silti huomaan feedistäni, että blogiani on käyty lukemassa. Anteeksipyyntöni teille, rakkaat satunnaiset lukijani!

Meidän elämä kulkee mallillaan. 4-vuotias B-mies on aloittanut koulunkäynnin, ja tykkää siitä kovasti. Suomalaisena minun on edelleen omituista sisäistää ajatusta pienestä pojastani koululaisena. Toisaalta, täällä nuo ensimmäiset kaksi luokkaa ovat oikeastaan vielä leikkikoulua vastaavat, ja esim. aakkosia ei ensimmäisenä vuonna oikeastaan opetella. Pari viikkoa sitten Benjin koulun teemana oli "posti", ja lapset olivat vuorotellen saaneet olla luokan postinkantajia. Benjistä se oli tosi hauskaa. Viime viikolla teemaksi vaihtui "linnut", ja kouluun piti viedä omat kiikarit. Jännää, kuulemma. Noin kerran kuussa lapset käyvät opettansa kanssa kirjastossa, ja he myös saattavat käydä ulkona kävelyllä.

Emmalla on edelleen refluksi, ja tuohon sanaan voisi tiivistää meidän perheemme viimeiset 7 kuukautta. Itkua, nielemistä, hikottelua, unettomia öitä... Lääkityksellä vaiva pysyy joten kuten kurissa, mutta välillä huomaa, että Emman on todella vaikea olla. Tekee pahaa katsoa, kun pieneen sattuu. Tällä hetkellä Emma saa lääkityksenä kahdesti päivässä omeprazol-juomaa, se vie tosiaan onneksi hapoilta pahimman terän pois. 

Onneksi refluksi ei ole kuitenkaan vaikuttanut Emman kehitykseen. Neiti oppi 4,5-kuisena ryömimään, ja kuukausi siitä eteenpäin hän jo lähti konttaamaan. Tammikuussa olimme Suomessa lomalla, ja sinä aikana hän oppi seisomaan tukea vasten, ja nyt tukea vasten myös kävellään hieman. Hui, kuinka aika rientääkään! 

Minä itse olen Emman kanssa vielä kotona, armonaikaa on syyskuun loppuun saakka, jolloin toivon löytäväni työpaikan. Omat fiilikset tulevista töistä ovat vähän sekavat. Toisaalta olisi ihana saada alkaa tehdä työtä, ja päästä takaisin aikuisten maailmaan. Toisaalta taas lapset ovat vielä niin pieniä, että heidän kanssaan haluaisi pysyä kotona vielä pitkään...