Niin ne päivät vaan vähenee, enää 23 päivää jäljellä laskettuun aikaan!
Meillä on nyt ihan oikeasti melkein kaikki valmiina. On jopa peitto ja lakanat hankittuna. Ainoa ehdottoman tärkeä hankinta on vauvan ulkoilupuku, se siis uupuu vielä. Nuo meidän jo omistamat ulkoilupuvut ovat nimittäin armottomasti liian suuria vastasyntyneelle talvivauvalle, ja siksipä ajattelinkin mennä joko tänään tai huomenna sellaista vielä etsimään.
Mun vointi on edelleenkin ihan hyvä. Vauva vaan painaa kovasti virtsarakkoa, kun on jo kätilön mukaan kiinnittynyt lähtöasemiinsa. Ja todentotta, kyllä sen tuntee. Kuriositeettina mainittakoon, että kävin esimerkiksi viime yönä 6 kertaa pissalla! Järkyttävää! Samoin lonkkia on alkanut öisin koloittaa, ja hyvää nukkuma-asentoa ei tunnu löytyvän. Ja olen ilmeisesti saanut kehitettyä itselleni rannekanavaoireyhtymän näiden viimeisten viikkojen ilostuttamiseksi. Eli sormia särkee kovasti, etenkin öisin. Mutta vaikka nämä vaivat tässä listattuna saattavatkin vaikuttaa rasittavilta, mitä en kielläkään, ovat nämä vielä aikamoisen pieniä vaivoja. Täytyy vaan kiittää onneansa, että olen näinkin vähin vaivoin tähän saakka päässyt.
Hollannissa säät ovat muuttuneet - jos eivät talvisiksi, niin sitten ainakin entistäkin sateisimmiksi. Vaikka toisaalta Hollannin talvet yleensä ovatkin sateisia. Tuuli tekee ilmasta kylmän tuntuisen, vaikka pakkasen puolelle ei usein oikeasti päästäkään. Viime talvi oli kyllä poikkeuksellinen: kanavat jäätyivät kunnolla, ja näin ensimmäistä kertaa täällä ihmisiä luistelemassa muualla kuin tekojäillä. Saa nähdä minkälainen talvi me tänävuonna saadaan! Toisaalta toivon leudonpaa talvea, vauvan takia. Tästäpä tulikin muuten mieleeni, että vauvan huoneesta puuttuu sittenkin jotain erittäin tärkeää: lämpöpatteri! Vanha patteri vuosi jotain ruosteista nestettä, ja joku kävi sen sitten ottamassa pois. Kuuden viikon jälkeen olisi uuden patterin pitänyt jo saapua meille, mutta ei sitä ole kyllä näkynyt. Ja olen ihan varma, että kyllä tästä tapahtumasta nyt jo yli kuusi viikkoa on! Hui. Pitää laittaa Ben soittamaan vuokraisännälle. Eihän me vauvaa voida kylmässä huoneessa nukuttaa, saatika sen vaatteita ja vaippoja siellä vaihtaa! Eli paniikki iski sittenkin... Pitäkäähän peukkua, jotta saadaan lämpöpatteri vielä ajallaan vauvan huoneeseen!
Ei vaan, nyt täytyy lähteä suihkuun tästä, olen koko aamun istua röhnöttänyt tässä sohvalla vaan...
Syksyisin terveisin,
Sanna
Erään suomalais-hollantilais-ranskalaisen perheen elämää Alankomaissa. Yksi fyysikko-isä, yksi hatarapäinen ei-enää-kauaa-opiskelija-äiti, yksi juuri koulutaipaleensa aloittanut, yksi kesällä syntynyt, ja yksi musta kissa. Siinähän sitä jo onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti