Yleisön pyynnöstä: kuva hampaista

Sain kuin sainkin vihdoinkin eilen napattua meidän sankarista kuvan, jossa hampaat jotenkuten näkyvät. Hiukan saa siristellä silmiä, mutta kyllä ne siellä ovat! :)

Hammaskuulumisia

Ekat hampaat ovat nyt puhjenneet! Huraa! Hassun näköistä, kun toinen on kuitenkin vielä ihan vauva. :)  Parin viikon itkujen jälkeen Benjille puhkesi siis ensin yksi hammas, ja siitä kahden päivän kuluttua vielä toinen mokoma ilmestyi siihen viereen. Nyt on itkut tältä erää itketty, ja jäädään odottamaan niitä seuraavia. Jostain lueskelin, että ensimmäisten hampaiden puhkeamisen jälkeen saa odotella pari kuukautta, ennenkuin toinen hammaspari puhkeaa. Toivottavasti tuo pitää paikkansa.


Benji oli viime viikolla ekaa kertaa kipeänä. Ihan yhtäkkiä nousi aika korkea kuume (39 astetta) ja nuha. Pari päivää kesti lämpöilyä ja tuhinaa, ja lauantaina poika oli jo ihan kunnossa. Benji sai ilmeisesti jonkin tartunnan Beniltä, joka oli ollut yli viikon jo kipeänä. Muhun tuo tauti ei onneksi tarttunut. Ihme kyllä, mä olen nimittäin meistä yleensä se, joka sairastaa vaikka mitkä taudit.


Ai niin, ja sunnuntaina vietin ihka ekaa omaa äitienpäivää! Heräsin siihen, kun Ben kantoi mulle ensin Benjin kainaloon, ja sitten hän tarjoili mulle aamiaista vuoteeseen. Ben ja Benji olivat piirtäneet oikein hienon kortin mulle. Benjin ihkaeka piirros! :)

Muuten on kaikki täällä niinkuin ennenkin, ei ole kummempia tapahtunut.. Tällä viikolla uusi juttu voisi olla se, että me aiotaan vaihtaa vaunuihin vaunukopan tilalle se istuin, sillä Benji ei enää mahdu makaamaan sinne koppaan.. 

Itkuntäyteinen vappupäivä

Hei taas,


Tänään ollaan lähinnä siis itketty. En minä, vaan Benjamin. Hammas vaivaa nyt todenteolla. Kamala olo, kun en keksi enää mitään, millä helpottaa toisen oloa. Nyt on kokeiltu supot, sekä ientä puuduttavat tipat. Ja viilennettyä pururengastakin on Benji järsinyt. Helpottaa aina hetkeksi, ja narrasin tuossa alussa vähän, sillä on tänään oikeasti myöskin leikitty ja naureskeltu. Minusta on vaan niin hankalaa, kun en ole tottunut siihen, että Benji itkee, kun hän on normaalisti niin rauhallinen pikkukaveri.


Nukkumaanmeno kesti tänään melkein tunnin. Lopulta Benji nukahti niin, että minä pidin kättä hänen rinnallaan. Toivotaan, että saisi tuo lapsukainen nukuttua kunnon unet tänä yönä...


Jos tätä blogia lukee joku, jolla on kokemusta vauvojen hampaiden oirehtimisesta, otan mielelläni vinkkejä vastaan! Lukeekohan tätä ylipäätään kukaan...? :)

Hyvää Koninginnedagia ja railakasta Vappua!

Tänään täällä satoi taas pitkästä aikaa vettä. Kävin silti Benjaminin kanssa kiertelemässä open marktia, eli suurta kirppistä tuolla meidän ostoskadullamme. Onneksi vesisade loppui melkein samantien, kun pääsimme ovesta ulos. Laitoin Benjin vaunuihin, ja bongailin kivoja leluja. Mukaan tarttui hieno puinen kävelykärry, puinen junaratasetti (sellainen, jossa on magneetilla toisiinsa kiinnittyvät junavaunut - ihanan nostalgista!), hieno Chiccon leikkimatto, ja uusi mobile. Opin, että ihmispaljoudessa ei ole kovinkaan mukavaa yrittää puskea itkevää lasta vaunuissa. Veinkin suosiolla vaunut kotiin, ja lähdin uudestaan liikkelle, ja tällä kertaa laitoin Benjin kantoliinaan roikkumaan. Järkevä ratkaisu, sillä Benji viihtyikin liinassa paljon paremmin. Ostin tällä reissulla vielä tivolista itselleni munkin, eli oliballenin sekä salmiakkitikun. Namskis. 


Nyt ollaan Benjin kanssa kahdestaan, sillä Ben lähti metallifestareille Tilburgiin, ja palaa takaisin kotiin vasta lauantaiyönä. Minulla on itselleni varattuna evääksi vielä juustonaksuja ja simaa tälle illalle. Pääsen mussuttelemaan niitä samalla kun katson leffaa. Toivottavasti Benji nukkuu makoisasti ilman kummempia itkuja, jotta pääsisin vähän rentoutumaan.


Benjin kuulumisia vielä sen verran, että eka hammas puskee nyt kovaa kyytiä ikenestä läpi! Hampaan pikkuinen terävä kärki näkyy jo, ja tuntuu myös. Ei ihme, että on nyt viime päivinä itkettänyt pikkuista. Toivotaan, että hammas tulisi pian jo kunnolla esiin, että se kamala paineen tunne loppuisi hetkeksi, ennenkuin seuraava hammas ilmoittaa tulostaan. 


Mutta nyt siis leffan pariin! 

Päivitystä ja vauva-aiheista mietiskelyä (yllättäen)

No niin, eiköhän olisi taas jo aika päivitellä tätäkin blogia. Sitä on vaan niin väsynyt muka, ettei millään saa mitään aikaiseksi silloin, kun Benjamin vaikkapa nukkuu, ja sitä aikaa olisi. Nytpä poika kuitenkin nukkuu päikkäreitä, ja minä päätin päivitellä meidän kuulumisia. 


Ihan ekaksi edelliset strategiset mitat: viime neuvolakäynnillä (7.4.) pituutta oli 64 cm, ja painoa 7950 grammaa. Varmasti on tuo kahdeksan kilon raja jo reippaasti ylitetty, ja pituuttakin uskon tulleen parin viime viikon aikana taas lisää, sillä jouduin eilen vähän haikein mielin pakkailemaan 62-senttisiä vaatteita pois käytöstä. Nyt on siis käytössä 68-senttiset vaatteet. Muutenkin Benjamin kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. 13.4. hän kääntyi itse ympäri ihan kunnolla ekan kerran, ja nyt kääntyileekin sitten ihan koko ajan, nytkin tätä kirjoittaessani hän kääntyi! :D Mukavaa touhua, ilmeisesti. 


Äsken kun kirjoitin lastenvaatteista, niin tulipa mieleeni seuraavanlainen asia: olen huomannut, että suomalaisissa lastenvaatteessa koot ovat usein paljon suuremmat kuin muunmaalaisissa. Benjamin mahtuu vieläkin joihinkin äitiyspakkauksesta tulleisiin 60-koon vaatteisiin, kun taas H&M:n koko 62 on liian pieni. Tutta-merkin koko 68 on ihan liian iso, ja jalkaterät roikkuvat tyhjinä, kun taas hollannista ostamani koon 68 vaatteet ovat juuri sopivia. :) 


Mistähän muusta sitä kertoisi. Ai niin, ostettiin (tai oikeastaan Benin vanhemmat ostivat) meille viime viikolla uudet lastenvaunut, kun vanhoista alkoi ruuvit tipahdella kesken työntämisen... Uusien kiesien merkki on Mutsy, ja malli Urban Rider. Tästä klikkaamalla pääsee tarkastelemaan vaunuja Mutsyn kotisivuille. Värinä on Team Cream, eli kerma. Tykkään näistä vaunuista aika paljon, tosin kääntyvään taka-akseliin piti alussa hieman totutella. Samoin pitää kyllä sanoa, ettei nuo vaunut ole kaupunkikäyttöön ainakaan noilla mukana tulleilla renkailla ihan parhaimmat, sillä renkaat ovat todella leveät, ja ehkä vähän kömpelötkin. Käytiinkin Benin kanssa eilen tilaamassa vaunuihin uudet eturenkaat, joiden pitäisi olla paremman kaupunkikäyttöön soveltuvat. En tiedä, mahtuuko näillä busseihin sisälle. Ainakaan meidän vanhat vaunut eivät mahtuneet bussien etuovista, joten luulen, että näiden vaunujen kanssa on sama tilanne. Toisaalta se ei nyt niin paljoa haittaa, sillä meiltä on aika lyhyt matka kävellä rannalle ja kaupunkiin, ja jos joskus haluan äkkiä jonnekin Benjin kanssa, voin aina laittaa pojan kantoliinaan. 


Muuten meillä menee ihan hyvin. Hollantiin on saapunut kevät, ja aurinko paistaa jo ihanan lämpimästi. Lauantaina Benjikin pääsi ulos ensimmäistä kertaa elämässään ilman takkia. Me Benin kanssa laitetaan terassia kesäkuntoon, ja toivottavasti pian päästäisiin grillailemaan kesäherkkuja omalla terassilla. Benjamin saa tietysti oman pikku uima-altaan, kunhan oppii ensin istumaan (ei kyllä mitään kiirettä vielä, pysyisi nyt vähän aikaa vielä vauvana!).  

Täällä on edelleenkin kaikki mallillaan. Benjamin kasvaa ja kehittyy, ja sitä on todella mukavaa seurata. Viime viikon perjantaina käytiin neuvolassa punnitsemassa ja mittaamassa poika. Pituutta löytyi silloin 58,5 cm ja painoa 6550 g. Aikamoinen pötkäle!

Meidän viikot hurahtavat yleensä nopeasti ohitse. Nykyään jaksan jo viedä poikaa vaunuissa pitemmillekin lenkeille. Benjiä nukuttaa hyvin ulkona vaunuissa. Välillä taas käydään moikkailemassa Benjin pikku kaveria, Connoria, joka syntyi Benjin laskettuna päivänä 4.12.2009. Pojilla on siis parisen viikkoa ikäeroa. Tässä vaiheessa tuon ikäeron vielä huomaa: Connor esimerkiksi jaksaa olla hieman pidempään hereillä nokosten välillä. Mutta hassua on se, että Benji on reippaasti Connoria isokokoisempi! Connor näyttää vieläkin melkein vastasyntyneeltä, kun taas Benjiä on veikkailtu kolmekuiseksikin.

Muuten elämä täällä on siis rauhallista. Perjantaina saadaan vähän vaihtelua tähän, sillä minä lennän silloin Benjin kanssa Suomeen! Päästään heti lauantaina juhlimaan mun isäpuolen (Benjin vaari) 50-vuotis synttäreitä. :) Voileipäkakkua ja muita herkkuja on tiedossa siis!

Vähän kyllä jännittää tuo vauvan kanssa lentäminen, varsinkin kun Ben joutuu töiden vuoksi jäämään tänne kotiin... Vaipanvaihto ja imetys lentokoneessa mietityttää. Mutta eiköhän tuo suju. En ole kuitenkaan ensimmäinen, joka matkustaa lentäen vauvan kanssa. Ja varmasti lentoemännät auttavat, jos vain tarvitsen apua. 

Eipä tässä nyt sen kummempia. Menen keittelemään kupillisen teetä, ja nappaan laskiaispullan. Toivottavasti ehdin herkutella vielä ennenkuin Benji herää!

  

Vauvantuoksuisia päivityksiä

Heippa pitkästä aikaa!


En päässytkään ihan heti vauvan synnyttyä päivittelemään. Varsinkin ensimmäiset pari viikkoa vauvan kanssa oli yhtä hulinaa, ja montaakaan hetkeä en itselleni saanut, jotta olisin päässyt kirjoittelemaan. Nyt tuo meidän pieni pullero Benjamin on jo 7 viikkoa vanha, ja elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan!


Tässä aluksi pieni tarina poikasen syntymästä...


Eli siis: meidän pieni Benjamin Matti Sakari syntyi torstaina, 17.12.2009 klo 17:16, miljoonilta vuosilta tuntuneen odotuksen jälkeen. Supistukset alkoivat jo keskiviikkona 16.12. neljältä aamulla, eivätkä loppuneet ollenkaan ennen vauvan syntymää. Tuntien tuskien ja epäsäännöllisten supistusten jälkeen meidät suostuttiin ottamaan vastaan osastolle keskiviikkoiltana vähän ennen kymmentä. Yhdentoista maissa sain kipulääkekoktailin reiteen, ja sen kanssa sain nukuttua viitisen tuntia, jonka jälkeen aloin taas tuntea supistuksia, jotka olivat edelleenkin kovin epäsäännöllisiä. Siinä taas kärvistelitiin johonkin kymmeneen saakka aamulla, ja sitten päättikin ystävällinen lääkärisetä vihdoinkin tulla tarkistelemaan tilannetta. Hän katseli supistuskäyrää sekä vauvan sydänkäyrää, ja oli sitä mieltä, että kotiin en ainakaan saa lähteä, kun vauva vaikutti vähän stressaantuneelta supistusten aikana. Mutta kun supparit eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi säännöllisiä, saatika vahvoja (!!!), enkä ollut edelleenkään kuin sen sentin auki, hän päätti että synnytys pitää käynnistää tipalla. Eli yhdeltätoista pääsin hakemaan epiduraalia (voi mikä taivas!), ja sen jälkeen laitettiin käynnistystippa. Siinä sitten jossain vaiheessa aloin avautumaan. Ensin hitaasti, ja sitten lopulta nopeampaan tahtiin. Minä katsella möllöttelin supparikäyrää, ja nautin siitä, etten tuntenut mitään. Joskus kolmen-neljän maissa iltapäivällä aloin tuntemaan hienoista painetta, mutta en vieläkään mitään kipua. Yhtäkkiä (ajantaju meni jossain vaiheessa kun mulle nousi epiduraalin takia korkeahko kuume...) alkoi tuntumaan siltä, että pitää alkaa ponnistamaan. Mainitsin asiasta hoitajille, ja he käskivät vielä odottamaan. Mutta tunne vain vahvistui ja vahvistui, ja sitten tajusinkin, että hitto, pitää alkaa oikeasti ponnistamaan. Hoitajat ja lääkäri tulivat taas tarkistelemaan tilannetta, ja olinkin kokonaan auki ja sain luvan alkaa ponnistelemaan. Siinä ihan vaan sängyssä jalkatukien varassa perinteisessä asennossa. Tämä oli mulle oikein hyvä asento, ja mielestäni ponnistaminen oli tosi helppoa. Hikistä touhua vaan. Ei sattunut kauheasti, itseasiassa vain kaksi viimeistä supparia ja työntöä olivat kivuliaat! Tuloksena 54 senttiä puhdasta rakkautta! Ja painoa jätkällä oli 3835 grammaa. 


Aluksi Benjin paino tippui aika paljon, alimmillaan paino oli jotain 3,3 kiloa, mutta se on alussa ihan normaalia. Öisin ei myöskään aluksi pahemmin nukuttu. Tai Benjamin kyllä, mutta äitillä ja papalla oli vähän heikompaa nukkumisen kanssa, sillä pikku B rauhoittui öisin vain mun rintakehällä maatessaan. 


Nyt on elämä kyllä huomattavasti helpottunut, ja Benjamin on oppinut yön ja päivän eron, ja nukkuu siis ihan kunnon yöunia. Ja päikkäreitäkin nukutaan useammat päivässä. Benji on iloinen ja aktiivinen pieni (nyt 56,5 cm ja 5820 g) poika, joka jo hymyilee ja jokeltelee paljon. Eikä yleensä iteskele kummemmin. 


Laitan tähän loppuun vielä kuvia Benjin ensimmäisistä hetkistä teidän ihmeteltäväksenne. :)

Heippa!

Täältä tuppaa taas pitkästä aikaa päivitystä.

Vauva se edelleenkin pysyttelee masussa, vaikka laskettu aika oli ja meni. Tarkoitus oli hänen siis jo perjantaina syntyä, ja nyt on jo maanantai. Kohta tarvitaan jo jotain taikatemppuja, miten sen saa ulos?? No, huomenna on taas neuvola, ehkä ne siellä keksii jotain kivaa.. Haha.

Mun olo on kyllä edelleenkin ihan hyvä, joten ei tämä odottelu oikeasti mitenkään tuskaisaa ole. Tähän odottelemiseen sitä vaan on vähän väsähtänyt, varsinkin kun ystävillä, joilla on lasketut ajat suurin piirtein samaan aikaan ollut, ovat vauvansa jo saaneet.

Vauvan odottamisen lisäksi mä olen innokkaasti odottamassa joulua! Eilen asentelin jo ensimmäiset jouluvalot tuohon peilin ympärille.  Ja kokosin minikuusen, sekä ripottelin pikku koristeita olohuoneeseen. Varsin ihanaksi joulun odotuksen tekee se, että äiti ja Matti (isäpuoleni) tulevat tänne juhlapyhiksi... Kivaa päästä viettämään oikeaa joulua, vaikkakin sitten täällä Hollannissa. Suunnitelmissa on viettää jouluaatto täällä meillä, ja joulupäivänä suunnataan sitten Benin vanhemmille. Tietenkin sillä varauksella, että vauva ei synny kauhean myöhään. Siinähän saattaa tosiaan mennä sinne 18.12. saakka ennenkuin hän sitten viimeistään syntyy. Ja niin pientä vauvaa ei ilmeisesti sais lähteä kauheesti minnekään kärräämään. Eli siinä tapauksessa vietetään joulupäiväkin varmaan täällä meillä, vaikka ajatus ei Benin äitiä miellytäkään. Toivottavasti ymmärtävät kuitenkin.

Benillä menee töissä nyt ihan kivasti, sen koeaika loppui viime perjantaina, ja nyt sillä on sopimus ainakin 3 vuodeksi. Helpotuksen huokaus!

Muutenkin täällä on kaikki mallillaan, ei tässä sen kummempia. Tulen taas päivittelemään toivottavasti piakkoin! Viimeistään sitten kun vauva on syntynyt!

Ajattelinpa tässä huvittaa itseäni tekemällä listan raskaana olemisen hyvistä ja huonoista puolista, oman kokemukseni perusteella tietenkin...


Hyvät puolet:

1. Ei tarvitse kantaa oikeastaan mitään
2. Saa hyvällä omallatunnolla röhnöttää sohvalla monta tuntia putkeen, jos huvittaa
3. Mies ei hermostu, vaikka en olisikaan jaksanut siivota
4. Ei tarvitse tuskailla dieettien kanssa, sillä vatsa kasvaa kuitenkin
5. Huonon tuulen ja kiukuttelupuuskat voi hyvin laittaa raskaushormonien piikkiin
6. Kadulla ihmiset hymyilevät mulle aina
7. Kaikki haluavat hemmotella mua

Huonot puolet:

1. Ei saa syödä joitakin herkkuja, esim. ranskalaisia juustoja ja sushia. Tai tiramisua
2. Ei saa juoda alkoholia. Tää ei ollut aluksi lainkaan vaikeaa, mutta nyt tekee aina välillä mieli lasillista hyvää punaviiniä. Ja tietenkin sinihomejuuston kera
3. Ei voi nukkua selällään
4. Sormia särkee
5. Ei voi kävellä nopeasti liitoskipujen takia
6. Joutuu synnyttämään

Hei, mähän listasin enemmän hyviä, kuin huonoja puolia!


17.11.2009, Edit: Mööh, keksin vielä yhden huonon puolen: raskausarvet! Niitä on nimittäin yhtäkkiä ilmestynyt ympäri mahaa, vaikka kuinka olen yrittänyt rasvailla... :''(

Huomentapäivää!


Mulla on täällä hyvin levätty yö takana. Onnistuin nukkumaan melkein 11 tuntia viime yönä (jos ei vessareissuja lasketa mukaan)! Taitaa keho valmistautua tulevaan koitokseen. Luulen kyllä, että uneen vaikutti myös se, että täällä on tänään melko pimeä päivä. Sataa vettä, ja on taas erittäin syksyistä. Vaan ei tuo haittaa. Musta on hauskaa kuunnella kun autot ajaa tän meidän talomme ohi, kun niiden renkaat suhisee vesilammikoissa. 


Tällä hetkellä ainoa vaiva on minimaalinen päänsärky. Ajattelin ensin napsaista Panadolin, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin kun muistin, että tänäänhän pitää hakea rokotus sitä sikainfluenssaa vastaan. Säästän Panadolit illaksi, jos tulee kipeä olo siitä rokotteesta. Täällä muuten annetaan tuo rokote kahdessa osassa, toisin kuin Suomessa, vaikka ilmeisesti sama rokote on kyseessä. En sitten tiedä, että miksi Suomessa on päädytty antamaan vain yksi rokote, ja sama toisinpäin. Ben ei saa rokotetta vielä, vaan vasta vauvan synnyttyä. Toivon, että sekään ei tuota influenssaa kuitenkaan saisi, vaikka julkisilla ramppaakin joka päivä. Täytyy pitää sormet ristissä, ja toivoa parasta. Me ei nyt pariin viikkoon mennä Benin vanhemmille lainkaan kylään, sillä Benin äiti on eräässä koulussa terveydenhoitajana, ja siellä koulussa tuo influenssa paraikaa jyllää. En viitsi mennä tietentahtoen hankkimaan itselleni tuota tautia, varsinkaan kun mun keuhkokapasiteetti ei tällä hetkellä ole mikään mainioin. Syvään hengittäminen koskee rintaan. Ja Benin mukaan mä hengitän myös öisin ihan eri tavalla kuin ennen. Kovin pintapuolista ja nopeaa on mun hengitys kuulemma, verrattuna normaaliin. Tää on mielestäni kyllä jännä juttu, sillä vauvan pitäisi olla jo ihan tuonne lantioon jo laskeutunut, ja täten alempana. Mutta ehkä sieltä on vaan sitten järeähkö vauva tulossa. Kätilöiden mukaan näin onkin, on kuulemma "hyvän kokoinen". Tämä kuulostaa mun mielestä aina siltä, että sieltä on vähintään 9-kiloinen lapsi tulossa. :D No ei, painoarvio viikolle 40 oli siis vielä alle 4 kiloa! Älkää hätääntykö!


Meidän viikonloppu meni taas varsin letkeissä meiningeissä. Ei saatu oikeastaan mitään järkevää aikaan, vaikka suunnitelmia oli enemmänkin. Pitäisi ripustaa olohuoneeseen rullaverhot. Makuuhuonekin pitäisi järkkäillä uuteen uskoon, sillä siellä mä tulen viettämään ainakin sen ekan viikon vauvan tulon jälkeen. Ja eihän tuota hävityksen kauhistusta kehtaa kenellekään vieraalle näyttää! Ben lähtee tänään kuulemma aikaisemmin kotiin, jos vaan voi, ja auttaa mua tuon makuuhuoneen kanssa. No mutta, jokatapauksessa, tässä meidän viikonloppumme saldo: lauantaina morjenstin Sinter Klaasia, kun sen paraati meni suoraan tästä meidän asuntomme edestä. Eli istuin vauvan huoneen ikkunassa ja otin valokuvia. Lisään niitä kuvia tänne jahka kerkiän. Myöhemmin käytiin läheisellä ostoskadulla ihmettelemässä, ja törmäsimme ystäväpariskuntaan, joiden kanssa menimme erään toisen ystäväpariskunnan luokse kahville. Sen jälkeen käytiin vielä pikaisilla ostoksilla, ja minä löysin vihdoinkin vauvalle pienen ulkoilupuvun! Huraa! Sunnuntaina käytiin Ikeassa ostamassa glögiä ja rieskaa. Namskis! Ja mä ostin itselleni jakkaran suihkuun, että saisin jalkani sheivailtua, seisaaltaan kun ei meinaa taipua enää tarpeeksi alas. :D Iltapäivällä käytiin vielä yhden mun koulukaverin ja sen miehen kanssa limuilla keskustassa. Ja siinäpä se sitten olikin. Ensi viikonloppuna täytyy ryhdistäytyä! 

No niin, hommailinpa eilen jotain uutta. Rakensin nimittäin aikani kuluksi itselleni uuden ruokablogin, jotta tästä blogista ei tulisi niin kamalan suttuinen ja sekava. Eli jos kokkailut kiinnostaa, menkäähän kurkkimaan osoitteeseen http://whatscookinginthehague.blogspot.com/! Poistan samalla nuo ruokamerkinnät tästä blogista...

Niin ne päivät vaan vähenee, enää 23 päivää jäljellä laskettuun aikaan!

Meillä on nyt ihan oikeasti melkein kaikki valmiina. On jopa peitto ja lakanat hankittuna. Ainoa ehdottoman tärkeä hankinta on vauvan ulkoilupuku, se siis uupuu vielä. Nuo meidän jo omistamat ulkoilupuvut ovat nimittäin armottomasti liian suuria vastasyntyneelle talvivauvalle, ja siksipä ajattelinkin mennä joko tänään tai huomenna sellaista vielä etsimään.

Mun vointi on edelleenkin ihan hyvä. Vauva vaan painaa kovasti virtsarakkoa, kun on jo kätilön mukaan kiinnittynyt lähtöasemiinsa. Ja todentotta, kyllä sen tuntee. Kuriositeettina mainittakoon, että kävin esimerkiksi viime yönä 6 kertaa pissalla! Järkyttävää! Samoin lonkkia on alkanut öisin koloittaa, ja hyvää nukkuma-asentoa ei tunnu löytyvän. Ja olen ilmeisesti saanut kehitettyä itselleni rannekanavaoireyhtymän näiden viimeisten viikkojen ilostuttamiseksi. Eli sormia särkee kovasti, etenkin öisin. Mutta vaikka nämä vaivat tässä listattuna saattavatkin vaikuttaa rasittavilta, mitä en kielläkään, ovat nämä vielä aikamoisen pieniä vaivoja. Täytyy vaan kiittää onneansa, että olen näinkin vähin vaivoin tähän saakka päässyt.

Hollannissa säät ovat muuttuneet - jos eivät talvisiksi, niin sitten ainakin entistäkin sateisimmiksi. Vaikka toisaalta Hollannin talvet yleensä ovatkin sateisia. Tuuli tekee ilmasta kylmän tuntuisen, vaikka pakkasen puolelle ei usein oikeasti päästäkään. Viime talvi oli kyllä poikkeuksellinen: kanavat jäätyivät kunnolla, ja näin ensimmäistä kertaa täällä ihmisiä luistelemassa muualla kuin tekojäillä. Saa nähdä minkälainen talvi me tänävuonna saadaan! Toisaalta toivon leudonpaa talvea, vauvan takia. Tästäpä tulikin muuten mieleeni, että vauvan huoneesta puuttuu sittenkin jotain erittäin tärkeää: lämpöpatteri! Vanha patteri vuosi jotain ruosteista nestettä, ja joku kävi sen sitten ottamassa pois. Kuuden viikon jälkeen olisi uuden patterin pitänyt jo saapua meille, mutta ei sitä ole kyllä näkynyt. Ja olen ihan varma, että kyllä tästä tapahtumasta nyt jo yli kuusi viikkoa on! Hui. Pitää laittaa Ben soittamaan vuokraisännälle. Eihän me vauvaa voida kylmässä huoneessa nukuttaa, saatika sen vaatteita ja vaippoja siellä vaihtaa! Eli paniikki iski sittenkin... Pitäkäähän peukkua, jotta saadaan lämpöpatteri vielä ajallaan vauvan huoneeseen!

Ei vaan, nyt täytyy lähteä suihkuun tästä, olen koko aamun istua röhnöttänyt tässä sohvalla vaan...

Syksyisin terveisin,

Sanna

Yhtäkkiä ihan jotain muuta tähän väliin.


Lueskelen aina innoissani Lucyn blogia, ja häneltä sainkin innostuksen tällaiseen paljastukseen:

Mitä löytyykään meikkipussistani

Tässä ensin kuva ylitsepursuavasta pussukastani:

Pahoittelen huonoa kuvanlaatua. iPhone on ihana ja rakas, mutta sen kameraa ei voi hyvällä tahdollakaan kehua...


Jokatapauksessa, tällaista kaikkea sieltä löytyy:

• 2 puuterihuiskaa
• Sephora - käytän bronzerin levittämiseen. Loisto-ostos, sopivan jämäkkä, muttei kuitenkaan liian kova
• Yves Rocher - eipä tule paljoa käytettyä. Muutaman kerran olen puuteria sillä levitellyt
  
• 5 meikkivoidetta  (!!!)
  
• Lancomen Teint Idole Ultra, sävy 010 - Melkein lopussa, nyyh. Tosi hyvä pito ja peittävyys
  
• Maybellinen Dream Satin Liquid, sävy 004 Light Porcelain - Perusmeikkivoide. Hyvä sävy, muuten ihan normaali
  
• L'Orealin Age Re-Perfect, sävy 110 Ivory - Ei pysy naamassa tuntia kauempaa. En tykkää, mutta onkin vanhemmalle iholle tarkoitettu
  
• Body Shopin mikälie kuultomeikkivoide - Varmaan ihan ok kesällä, eipä oo tullut käytettyä. Mitähän se tuolla pussissa tekee?
• Diorin Diorskin Nude, sävy 030 - tää on oikeasti vaan testeri. Sävy oli kesällä ihan ok, ehkä vähän liian tumma. Muuten tosi hyvä tuote, riittoisa! Ostaisin Diorin meikkivoiteita, jos vaan rahapussin tilanne sen sallisi
  
• 1 kulmakarvaharja (Body Shop)
• 1 ripsiväri (Maybelline the Colossal Volum' Express) - En tykkää, torkin tällä ripsivärit pitkin naamaa. Eikä tee ripsistä yhtään normaalia kolossaalisemman näköisiksi
• 1 bronzer (Cargo, Matte Bronzer, BZM 02, Medium) - Hyvä tuote, saa kasvot tulemaan esiin. Jos laittaa liikaa näyttää punakalta, mutta harjoittelun jälkeen tosi jees
• 1 kulmakarvapaletti (Body Shop, Brow & Liner kit, 01) - Ollut käytössä jo pari vuotta, ei tunnu loppuvan ikinä vaikka on joka päivä käytössä. Saa siistit kulmat
• 1 teroitin
• 2 meikkipuuteria
• Maybellinen Dream Mat Powder, sävy 01 Rose Nude - Hyvä sävy ja ihan ok pito. Peruspuuteri
• Estee Lauderin Double Matte Oil Control Pressed Powder, sävy 01 Light Intensity 1 - Tykkään. Hyvä sävy ja pito! Kasvot tuntuu silkkisiltä
• 1 sävytetty kosteusvoide (Benefitin You Rebel lite) - hyvä kesätuote jos ei kauheasti halua meikkailla. Sävykin on hyvä
• 4 luomivärihässäkkää
• H&M:n Hot Sand-duo - Ei ehkä paras väriduo mulle. Vaaleempi kulta tosin ihan jees yksinään
• Joku Etoksen halpisjuttu, lilan värinen jauhemeikki - kiva väri, ei yllättäen rapise helposti pois, vaikka niin voisi luulla
• Rimmelin lila monoväri - ostettu alesta. Ihan kiva. Sopivan tumma iltameikkiin
• Lancomen Ombre Trio, sävy 04 Rouge organique - Levittyy yllättävän huonosti. Hyvä intensiteetti, sitten kun saa levitettyä. En tykkää siitä yhdestä kiiltoväristä, se suttaa...
• 1 peili
• Kulmakarvaveitsi - Laiskimuksen pelastus silloin, kun ei millään viitsisi nyppiä kulmia
• Kuulakärkikynä - ??
• 2 kynsilakkaa (Yves Saint Laurentin French Manicure-setti) - Harjoittelun jälkeen näillä saa nättiä jälkeä aikaiseksi. Luonnollinen lopputulos
• 1 meikkisieni - kaipaa pesua tai vaihtoa
• 1 peitekynä (Lumene Natural Code, sävy 1 Zero Faults)
• 1 silmämeikkikynä (Anytimen Stay on Line eye liner) - Ei tunnu loppuvan ikinä. Yllättävän hyvä halpiskynäksi, saa tarkat rajat
• 1 pussukka HEMAsta ostettuja luomiväriapplikaattoreita (4 kpl)
• 1 irrallinen käytetty applikaattori
  
• Antennihaaroitin - What????
• Pesukoneen jousi - Haha, tää alkaa olemaan jo liian randomia
• 3 helmikorvakorua

Tässä vielä kuva todisteeksi:

Toisin kuin reipas Lucy, en jaksa alkaa siivoamaan pussukkaa, vaan heitän kaiken takaisin pussiin ja siivoan sen sitten kun mua huvittaa! :)

Päivitystä täältä neljän seinän sisältä...


Viimeisen viikon aikana ei nimittäin ole paljon tullut poistuttua täältä kotoa. Onneksi tykkään tästä meidän asunnosta niin kovin, ettei kotosalla olo harmita kauheasti. :) Ja sitäpaitsi narrasin vähän, sillä kävinhän mä maanantaina yhden vanhan luokkakaverin kanssa kahvilla tuolla ostoskadulla. Ja tiistaina sain kaffetteluseuraa yhdestä uudesta tuttavuudesta. 


Keskiviikkona oli viimeinen kerta synnytysvalmennuskurssia. Nyt siis ilmeisesti mun pitäisi olla hyvin valmistautunut synnytykseen... No en ole! Kaikenlaisia hengitysharjoituksia sun muita pitäisi alkaa täällä tekemään, mutta kun olen luonteeltani niin peruslaiska, on aloittaminen aina tosi hankalaa. Huomenna aloitan! Tai jo ehkä tänään illalla! ;)


Mulla on nykyään ihan koko ajan nälkä. Ja siis tosissaan nälkä, eikä mitään mielitekoja vaan. Vaikka on niitäkin tietty. Mutta siis saatan vaikka keskellä yötä herätä siihen että mahassa möyryää, ja tällöin ei aiheuttajana ole vauva, vaan kiljuva nälkä. Tänäänkin siis heräsin kuudelta syömään aamupalaa, ja menin sen jälkeen takaisin nukkumaan. Hahaa. Pikkuisen on rytmit mulla sekaisin. 


Hui, kun mua on alkanut jännittämään tuo influenssa A(H1N1), eli siis tuttavallisemmin sikainfluenssa. Varsinkin Suomen medioista saa joka päivä kuulla ja lukea kaikenlaisia kauhukertomuksia tuosta kamalasta taudista. Mä olen nyt miettinyt pääni puhki että pitäisikö se rokotus ottaa vai ei. Nyt kun nuo kuolemantapaukset ovat kovasti lisääntyneet, mua rupeaa pikkuhilja todenteolla pelottamaan. Olen nähnyt jo painajaisia siitä, miten me ollaan lähdetty kotoa evakkoon sen takia. Tällä hetkellä olen sitä mieltä että otan sen rokotuksen, jos se mulle vain annetaan. Menen maanantaina taas neuvolaan, ja siellä meinaan kysellä että mistäs sen rokotuksen voisi käydä hakemassa. Tämän maan systeemit kun ei ole mulle vieläkään ihan selkeitä. 


Vauvalla tuntuu kaikki olevan ihan ookoo, se liikkuu ja potkii nykyään todella paljon. Ja tykkää siitä jos Ben sille vähän masun läpi juttelee. Ikäänkuin pysähtyy kuuntelemaan. :) 


Mutta juu, eipäs tässä kummempia kuulumisia nyt sitten olekaan. Poistun tästä takavasemmalle, eli jääkaapille!

Oi, nyt on jo lokakuu, ja sekin on jo puolessa välissä! Mihin nämä päivät hupenevat? Vauvan tuloon ei ole enää kuin muutama vaivainen viikko jäljellä, hui! Onneksi meillä on kuitenkin melkein kaikki jo valmiina, vauvan huoneesta puuttuu oikeastaan vain patja enää sängystä. Ja lakanat. Ja vauvan unipussi. Ja kylpyamme. Ja kaikki se tarpeellinen pikkusälä. Apua, eihän täällä oikeasti ole vielä mikään valmista!! Toivottavasti me ehditään hankkia kaikki tarpeellinen ajoissa kotiin.

Muuten täällä on voitu mainiosti. Mulla ei ole ollut mitään sen kummempia kipuja, ja kävelykin sujuu vielä kohtalaisen reippaasti. Tosin välillä joudun pitämään pienen lepopaussin, kun tuota masua alkaa usein kiristelemään kävellessä pitempiä matkoja. Vatsakumpu on kuulemma kasvanut kohinalla viimeisten parin viikon aikana, sanoo Ben. Itse en sitä kasvua ole sen kummemmin huomannut. Paitsi mun vanhat talvitakit (tai mitkään muutkaan normaalit vaatteet oikeastaan) eivät enää mahdu päälle. Lauantaina pääsen siis vaateostoksille, ja Ben lupautui tulemaan mukaan maksumieheksi. :)

Kotona olo alkaa välillä puuduttamaan, varsinkin nyt, kun Ben käy taas töissä. Mutta onneksi meillä on netti. Ja mä olen hankkinut itselleni TVKaista-tilin, joten jos huvittaa, voin katsella vaikkapa Salkkareita. Rrrakastan teknologiaa!

Tänään ei suunnitelmissa ole sen kummempia juttuja, ajattelin juoda paljon kofeiinitonta kahvia, röllötellä sohvalla ja kuunnella Anna Puuta. Ja ehkä pestä hiukan pyykkiä. Postissa ja kaupassa ajattelin myös käydä, mutta onneksi tätä päivää on vielä monta tuntia jäljellä.

Nyt siis kahvia porisemaan!

Ultraäänikuvia

Heippa taas!

Käytiin viime viikon perjantaina moikkaamassa meidän vauvelia ultrassa, ja tarkoitus oli saada hienoja kuvia hänestä. No, vauva oli toista mieltä, ja päätti peitellä kasvojaan kädellään koko sen ajan kun yritettiin ultrailla. Onneksi se täti siellä oli mukava, ja antoi meille uuden ilmaisen ajan. Siispä käytiin yrittämässä uudelleen maanantaina, ja saatiin saaliiksi mukava määrä kuvia pikkuisesta! Siispä päätin tulla laittamaan niitä tänne blogiinikin! (DVD:kin saatiin kyllä mukaan, mutta sitä videota en tänne blogiin vielä täksi päiväksi saa.)

Ja taas päivitystä kuukauden tauon jälkeen...

Mennyt kuukausi onkin ollut aika tapahtumarikas, tai ainakin kiireinen, sillä me sitten todellakin päästiin muuttamaan siihen asuntoon, jota käytiin katsomassa! Virallisesti me ollaan asuttu täällä 2. syyskuuta lähtien, mutta oikeasti me muutettiin tänne vasta viime viikon maanantaina. Pahvilaatikoita on vielä jonkin verran nurkissa pyörimässä, mutta kyllä täällä jo mahtuu elämään ihan hyvin. Vauvan huone on vielä laittamatta. Tai seinät on jo maalattuna, mutta meidän pitää asentaa laminaatti vielä sinne lattialle. Ja sänky ja hoitopöytä pitää vielä ostaa. Benin vanhemmat hieman lupailivat että ostavat ne ikäänkuin lahjaksi. Käy mulle oikein hyvin!

Vauvalla on kaikki potkuista ja epämääräisestä möyrinnästä päätellen oikein hyvin. Ja mun maha on kasvanut mega-isoksi menneen kuukauden aikana! Huomenna me mennään taas aamulla kätilön vastaanotolle tarkistelemaan verenpaineita ja sykkeitä, ja kaipa se on pakko sille vaa'allekin astua... Hui! Edellisen kerran kun tarkistelin, paino oli noussut 13 kiloa, ja eiköhän se siitä ole vielä lisää taas noussut.. Ja huomenna illalla on edessä sairaalaan tutustuminen, ja keskiviikkona eka synnytysvalmennus. Eli kaikenlaista jännää on vielä tiedossa! Ja näitä muuttohommia lisäksi tietty.

Taidankin laittaa tähän muutaman kuvan meidän uuden asunnon olohuoneesta (huom. ei täällä siis tosiaan ole vielä valmista!!):

Olohuone - ruokailutila

Olohuone - "takka"

Olohuone - ikkuna

Ja sokerina pohjalla, pulleroisen sunnuntaieleganssia:

:)

Pitkästä aikaa haluan taas päivitellä, vaikka ei tässä sen kummempaa ole tapahtunutkaan. Tai, no on, mutta asiat eivät ole ihan varmoja vielä.

Niin, me ehkä päästään muuttamaan pian. (Pieni varovainen "huraa" tähän). Käytiin perjantaina katsomassa yhtä kivaa vuokrakolmiota, johan ihastuttiin aikalailla. Siinä olisi melko suuri makuuhuone sekä olohuone, ja yksi pikkuinen vauvanmentävä huone. Ja parasta kaikessa: kattoterassi! Eilen kiinteistövälittäjä soitti ja ilmoitti että asunto olisi meidän, jos vielä ollaan kiinnostuneita. Ja kyllähän me ollaan. Nyt pitäisi vaan kaivaa kauhea tukku rahaa jostain, sillä ylihuomenna meidän pitäisi maksaa ensimmäisen kuun vuokra, takuuvuokra ja välityspalkkio... Hui. Hiukan jännittää että saadaanko me rahoja kokoon. Soittelivat vielä tänään että meidän pitäisi muka maksaa vielä 250 euroa lisäkuluja sopimuksen teosta, mutta onneksi Ben sai selvitettyä asian, ja kiinteistövälittäjä ottaa nuo rahat siitä välityspalkkiosta. Kaikkea muutakin pientä sählinkiä ja huolta tämä asunnon löytäminen on kyllä aiheuttanut. Ja nytkin on mun mielestä hieman huijauksen makua kyllä ilmassa, mutta toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin.

Töistä sen verran että mä saan jatkaa Nufficissa vielä ainakin ensi viikon loppuun saakka. Sitten tarkastellaan tilannetta taas uudelleen. Eli niin kauan kun hommia riittää, mä saan jatkaa siellä. No, oon tyytyväinen jo siihen että saan jatkaa vielä edes viikon. Sen jälkeen onkin pitkä työttömyyspätkä edessä...

Haa, mutta nyt kuuluu kolinaa käytävästä, Ben taitaa tulla kotiin. Minäpä hyökkään keittiöön loihtimaan herkkuja (eli keittämään pastaa ;) )!

Kuvia vauvelista (kuvat jo aika vanhoja, viikolta 11+6):

No niin.

Olen ollut oikea laiskamato, enkä ole viitsinyt päivitellä blogia aikoihin. Koitan taas tehdä parannuksen!

Mä olen ollut nyt hiukan yli kuukauden taas töissä, ja voi että kun harmittaa se, että työt loppuu jo tämän kuun lopussa! Tämä johtuu siitä, että olen töissä työnvälitystoimiston kautta, ja minut palkattiin tuuraamaan yhtä avoimeksi jäänyttä työpaikkaa siksi aikaa, kunnes sinne saatiin palkattua vakituinen henkilö tilalle. No, vakituinen löytyi aiemmin kun pitikään, joten mun työputki loppuukin sitten harmillisen lyhyeen.

Meidän elämässä on tapahtunut tänä vuonna paljon uutta. Nyt uskallan jo täällä blogissakin paljastaa, että huhtikuun alussa (aprillipäivänä :D ) tein positiivisen raskaustestin, ja alun vaikeuksen ja pelkojen jälkeen me täällä odotellaan onnellisesti siis joulukuun alussa syntyvää vauvelia! Huomenna mennään rakenneultraan tarkistelemaan, onko pikkuisella kaikki hyvin. Koitetaan varovasti myös kysellä, josko saataisiin sukupuolikin selvitettyä. Kumpi se nyt sitten onkaan, kovasti se jo ainakin potkii, ja Benkin tunsi eilen potkut ekaa kertaa mahan päältä!

Muitakin hyviä uutisia on: Ben sai töitä Shelliltä! Työt sillä alkaa siellä lokakuussa, ja ainakin ensimmäiset 2 vuotta se käy Amsterdamissa töissä. Me ajateltiin kuitenkin jäädä tänne Haagiin asumaan, täältä on kuitenkin kohtalaisen helppoa matkustella minnepäin Hollantia tahansa. Uusi asunto on kyllä edelleen hakusessa, ja toivottavasti se löytyy pian! 6 vuotta me ollaan tässä pikkuruisessa homeloukussa jo asuttu, ja nyt on kyllä jo pakko löytää jotain parempaa.

Säät on täällä Haagissa nyt vähän niin ja näin. Viime viikolla oli vielä todella lämmintä ja aurinkoista, mutta perjantaina alkoivat kunnon sateet. Nyt täällä siis on sateista ja tuulista, vaikkakin juuri tällä hetkellä ei sada vettä. Vaan, eiköhän nekin hanat taas pian jo aukea. Toivottavasti loppuviikolla olisi jo paremmat ilmat, iskä kun on tulossa Hollantiin lomailemaan! Pitäkäähän peukkuja!

Ei tässä nyt kummempaa, päivittelen taas kunhan tulee jotain uutta kivaa mieleen!

Sunnuntaiterkuin,

Sanna